Muuramesta
Saakoskelle on pitkä Markkulan rautatiesilta. Se on upea silta
veturistakin katsottuna. Se menee yleensä vauhdilla ohitse, kun se on
radassa notkon pohjalla, tieltä katsottuna se on kuitenkin korkealla.
Radan valmistumisen jälkeen (1975) oli jo havaittavissa, että Muuramen
puoleisen todella korkean ratapenkan vakaus ei oikein ollut onnistunut.
Siinä oli usein keväällä laajoja routaheittoja.
Eräs
1980 luvun vaihteen kevään työreissu on jäänyt erityisesti mieleen.
Tulimme Jyväskylän suunnasta Dr12 vetoisella matkustajajunalla.
Laskettelimme alamäkeen Markkulan siltaa kohden. Haslerin
nopeusmittarissa viisari nakutti hieman 120km/h yläpuolella. Ennen
siltaa olevalla korkealla penkalla yhtäkkiä vakaasti kulkeva huru alkoi
hieman kallistua ja suunnata keulaa oikealle. Siinä rennosti
”lintulaudalla” istuessani, tuntui että lähteekö tämä vallan omille
teilleen. Sitten tuli se vastaisku, kun roudan aiheuttama käyrä loppui,
putosin penkiltä lattialle, kuljettaja heilahti ikkunaan. Tässä kohtaa
siellä korkealla penkalla kohti siltaa mentäessä tämä ”tonnikeiju” alkoi
kovan vispaamisen sivuttain edes takaisin. Ei meinannut loppua
ollenkaan, vasta sillan puolessa välissä Huru sai takaisin vakaan
arvokkaan kulkunsa. Siinä kohtaa sai vasta vedettyä henkeä uudestaan.
Selvittiin kuitenkin, nämä routaheitot tulivat usein varsin nopeasti ja
niistä ilmoitettiin junasuorittajille, tähänkin tuli heti sen jälkeen
nopeusrajoitus.
Hurun
yhtenä lempinimenä on ollut ”vinttihuru”, siellä tosiaan istutaan
todella korkealla muihin verrattuna. Hurun Dr12 kulkuominaisuuksien
huono puoli on iskunvaimennus, normaalisti vakaasti kulkeva veturi
huonolla radalla muuttuu ikäväksi heilujaksi painonsa ja huonojen
kitkaiskunvaimentajien vuoksi.
https://yle.fi/uutiset/3-9692103 linkki sillan korjauksen uutiseen
Kuva vuodelta 1985, Dr13 veturilla Markkulan sillalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti