Dr15 "superhuru"

 

Toimin Dr15 veturissa koneapulaisena vuosina 1981-82, valokuva minusta on muistaakseni Raumalla otettu. Tämä koeveturi oli mielenkiintoinen tekniikaltaan, työoloiltaan ja ominaisuuksiltaan. Paljon puhutut äänet olivat tosiaan mahtavat. Kun lähdimme esimerkiksi Raumalta tavarajunalla, niin siinä ratapihan päässä, ison ylikäytävän ja vanhan veturitallin kohdalla odottavat ihmiset pitelivät käsillä korviaan, kun tehoja oli ”Superhurussa” jo reilusti, Wärtsilän jytke kuulosti mahtavalta ja ihmisten katseet seurasivat junaa pitkään. Siinä tunsi ajavansa ”oikeaa” veturia, eikä mitään rälläkkää, myös hurumainen korkea ohjaamo vahvisti vaikutelmaa. Keltainen väri herätti myös huomion, aina kun oli jossain pysähdyksissä, uteliaita pyrki katsomaan tätä ihmettä. Helsingin asemalla määrättiin Wärtsilä heti sammutettavaksi junan saavuttua. Aseman yläkerrosten ikkunat muuten ”rytisi”.

Siitä on tosiaan jo neljäkymmentä vuotta ja asiat ovat jo vähän unohtuneet. Työvuorot olivat silloin Rauma-Jyväskylä ja Helsinki-Seinäjoki väleillä. Täytyy joskus kaivaa vintin laatikoista, jos löytyisi tyyppikoulutukseen liittyviä materiaaleja ja kaivaa valokuvia esiin. Tosin ei siihen paljon materiaaleja silloin ollut, kun ei ollut tietoa, kuinka projekti jatkuu. Sen muistan, että työvuoroon oli normaalia pitempi aloitus varikolla, kun paineilmakäynnistysjärjestelmän kompressorilta vei todella pitkän aikaa ladata paineakut käynnistystä varten ja muutenkin tarkastuksia oli enemmän, kun veturiin ei ollut varikolla paljoa koulutettua henkilökuntaa. Matkan aikana käytiin konehuoneessa tarkkailemassa. Yksi erikoinen toimenpide oli turboahtimen vesipesu. Laitettiin kahvikupillinen vettä turbon kuppiin ja kun kierroksia oli tarpeeksi turbon kierroslukumittarissa, taisi olla 40000, painettiin siinä olleesta napista ja vesi ohjautui turbon siipiin.

1900 kW tuntui tehokkaammalta kuin ehkä olikaan, äänimaailma tuki tehokkuusvaikutelmaa. Näin pitkän ajan jälkeen vähän vaikea muistella, kuitenkin vastasi aika lailla Dr13 vetovoimaa. Pikajunissa oli ehkä heikompi suuremmilla nopeuksilla, kun Dr13:ssa auttoi ehkä aluevaihteen apu välityksissä. Vetovoimakäyrät varmaan kertovat totuuden. Kerran muistan erään koeajon Jyväskylään, jossa otettiin vielä 20% normaalia enemmän tehoa päägeneraattorilta ja Wärtsilästä, siitä jäi mieleen, että Wärtsilä meni ”polvilleen” pitempään täysiä vedettäessä. Juna kuitenkin kulki hyvin ja tunneleissa ”jytisi”.….1983 tammikuussa menin kuljettajakursseille ja ”superhuru” tuli vielä silloin aamuisin Helsinkiin matkustajajunan keulilla...upean äänimaaiilman pilasivat veturin loppuajaksi äänenvaimentimilla..

 

Kuvassa olen "superhurun puikoissa" vuonna 1981