Vuonna 1978 tehtiin VR:n, Oy Wärtsilä Ab:n ja Oy Strömberg Ab:n kesken sopimus Dr12 2239:n muutostöistä Hyvinkään konepajalla koeveturiksi Dr15. Veturiin asennettiin Wärtsilä 12 V22 1910 kW dieselmoottori, johon yhdistettiin Strömbergin vaihtovirtageneraattori. Teknisesti veturia uudistettiin monilta osin, telit ajomoottoreineen säilyivät ennallaan. Veturin etupäät rakennettiin ohjaamojen osalta uudelleen, jolloin ohjaamot uudistettiin täysin silloisen ergonomia käsityksen mukaiseksi. Koeveturi oli käytössä vuosina 1980–83.
Minulla oli Dr15 koeveturilla työvuoro 8.6.1981. Siinä mentiin ensin veturilla Tampereelta Jämsään, tavarajuna Jyväskylään ja takaisin Tampereelle. Perkiön veturitallilla työt alkoivat 11.05 veturinkuljettaja Kallen kanssa. Ilmoitustaulujen tarkastamisen ja kahvikupin jälkeen lähdin varikon pohjoispuolella seisovan keltaisen superhurun luokse. Tämän koeveturin työn aloitusaika ennen junan lähtöaikaa oli normaalia pitempi tehtävien tarkastusten ym. vuoksi.
Irrotan veturin ulkoliitännästä ja tarkistan veturin ulkopuolelta. Kiipeän ohjaamoon ja kytken ohjausvirrat 110 V ja konehuoneen valot. Konehuoneessa tarkastan Wärtsilän, ahtimien, kompressorin ja käynnistysilmakompressorin öljymäärät, sekä jäähdytysnesteen määrän. Avaan käynnistysilman ”yöhanan” ja totean Wärtsilän mittaristosta paineen olevan liian alhaisen. Menen ohjaamoon ja käynnistän käynnistysilmakompressorin, joka alkaa pumpata paineilmaa paineakuille, tarkoitus on pumpata täyteen 30 bar:in paineeseen. Seuraavaksi ohjaamon kojepöydän tasterikytkimellä ESIVOITELU, käynnistetään Wärtsilän esivoitelupumppu. Öljynpaineen mittarista katsotaan esivoitelun määrä, kun painetta on yksi bar:i, voidaan esivoitelu lopettaa. Saman kytkimen toisella asennolla käynnistetään moottori. Käynnistäminen tapahtuu paineilmalla, jota johdetaan jakajan kautta Wärtsilän A-puolelle kuuteen sylinteriin sytytysjärjestyksen mukaan, näin moottori saadaan pyörimään. Moottorin alkaessa hitaasti nostaa kierroksia saavutetaan syttymiskierrokset, niin ääni oli aluksi ”tsuk, tsuk, tsuk..” Kun yksittäiset sylinterit syttyivät, kierrokset nousivat nopeasti ja ääni muuttui kovemmaksi ”pam, pam, pam”.
Kuljettaja Kalle on myös saapunut ohjaamoon. Valmistelujen jälkeen lähdemme varikkoalueella liikkeelle. Kääntelen käsivaihteet, kääntöpöydän kautta lupa Maston vaihdepiiriin, ajelemme kohti Pohjolan vaihdepiirin koppia. Kalle sanoo, että tule sinä ajelemaan veturi Jämsään, kun vaunustoakaan ei ole. Vaihdamme paikkoja. Säädän penkin sopivaksi, tämä uusi ohjaamo ja ajopöytä ovat luksusta, siinä löytää helposti itselle sopivat säädöt. Katson aikataulun ja viikkovaroituksen. Kytken ajovalot ja punavalot taakse, sekä ilmoitan olevamme lähtövalmiina. Junalle 3443 lähtöaika 12.50 veturina, Pohjola näyttää ”lähtö-opastetta” lipulla.
Valitsen nopeudensäädöstä 35 km/h, vien vetovoimasauvan A-asentoon, jolloin Wärtsilän kierrokset nousevat tyhjäkäynniltä 800 r/min. Suoratoimijarru irti, ykkös tehoporras, superhuru nytkähtää liikkeelle ja vaihdan radiosta vielä linjakanavan. Tehoa lisää, kumean jytkeen säestämänä kiihdytän Järvensivulta Messukylää kohden. Nopeusasettelu reiluun sataseen ja vetovoimasauvalla muutama tehoporras, jolla superhuru pitelee sopivasti nopeutta. Tuo ”vakionopeussäädin” on ensimmäinen laatuaan dieselveturissa, hieman on karkea haarukka nopeuden ylläpidossa. Ei kovin hyödyllinen tavarajunissa, ehkä matkustajajunissa riippuen rataosuudesta. Messukylässä lippuopasteella ja vihellyksin jatkamme kohti Orivettä. Suinulakin siinä välissä oli pyörittämässä lippua, tervehdimme punalakkista junasuorittajaa aseman rappusilla.
Kalle poikkesi konehuoneessa katsomassa Wärtsilän hyvinvointia. Superhuru taivaltaa rataa hyvin samanlaisesti kuin Dr12, koska alusta ja telit ovat samat. Ohjaamot ovat kuitenkin eri maata, tilavat ja ergonomiset. Ensimmäinen Suomessa, joka on suunniteltu käyttäjän ehdoilla. Hiukan ehkä vielä melua liikaa, tunnelma on kuitenkin korkealla, myös fyysisesti. Mutkaista rataa, nopeusrajoituksia, jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, sellaista on rata Jämsään. Vaihtelevassa maastossa on upeita järvimaisemia, kappaleita kauneinta Suomea. Talviainen, Lahdenperä junasuorituspaikkoina ja sitten saavuttiin Jämsään. Wärtsilä sammutettiin ruokatauon ajaksi, jotta asemanseudun asukkaat saivat rauhan jumputuksesta.
Seuraavaksi siirryimme junamme 3437 vaunuston eteen, Kalle ajoi kiinni ja kävin kytkemässä lenkin ja jarrujohdon. Kompressori jyrähti pumppaamaan ilmaa 78 akseliseen junaan, jossa painoa oli 1496 tonnia. Dr12 veturin maksimi junapaino oli 1300 tonnia, tässä koeveturissa se oli 1500 tonnia. Vetovoimaltaan tämä on tietysti parempi, lähellä Dr13 vetovoimaa. Jarrujenkoettelun jälkeen olimme valmiit jatkamaan kohti Jyväskylää.
Jämsänkoskea ohittaessa Wärtsilä generaattoreineen oli täydessä ”paukkeessa”. Alkavaan pitkään ylämäkeen ei 1500 tonnia kovin kiihtynyt. Vauhti putosi mäessä 20 km/h paikkeille, onneksi oli kuiva kesäkeli. Saakoskella taas sivulle odottamaan vastaantulevaa liikennettä. Siitä vaihteiden kautta taas ylämäkeen ja tunneliin. Voitte vain kuvitella sen raskaan jytkeen äänimaailman kaiun tunnelin betoniseinistä. Superhuru taivalsi hitaan arvokkaasti ja varmasti eteenpäin. Resonointi matalissa äänissä tuntui kropassa asti. Kuulosuojaimet oli laitettava päähän tunneleissa, jos joutui hitaasti vetämään täysillä tehoilla. Alamäessä vauhti taas kiihtyi, poikkesin konehuoneessa tarkastuskierroksella, vein turboahtimien pesukuppeihin vettä, jotta voin pestä pakopuolet sopivassa ahtimien kierrosluvussa (45000 r/min). Katselin mittaritaulusta moottorin eri arvot, hyvältä näyttivät. Konehuone on siisti ja valot ovat hyvät, meluisa ja kuuma tietysti, kuten yleensä.
Muurameen lasketeltiin alamäkeen, värit sivulle, 35 km/h vaihteen kautta. Kalle jarrutteli sopivasti junan sivuraiteelle. Junasuorittaja kiipesi veturiin, sanoi tulevansa tutustumaan veturiin, kun on harvoin täälläpäin nähtävissä. Kierrettiin konehuoneessa ja katseltiin ohjaamoa. Vastaantulijan mentyä ohitse, lähdimme alamäkeen, jossa saimme täyden vauhdin seuraavaan tunneliin. Jyväskylässä oltiin kello 18 aikoihin.
Tauko ja takaisin junalla numero 3488. Kesäinen ilta-aurinko paistaa Dr15 ikkunoista sisään paluumatkan ajan. Välillä on mukava tuulettaa päätä avattavassa sivuikkunassa, seurata junan vaunustoa taaksepäin ja kuunnella Wärtsilän soundia Partalanmäessä. Keittelen iltakahvit edessä olevalla pöydällä ja oion jalkoja pöydän alla kädet niskan takana. Eipä tarvitse nyt vanhan hurun lintulaudalla keikkua. Tampereella olimme 21.40. Perkiön tallilla ajoimme veturin ajovalmiushuoltoon. Tankkauksen ja tarkistuksen jälkeen siirsimme sen takaisin seisontaraiteelle ja laitoimme veturin ”liekaan”. Sähköinen varaus ja lämmittimet päälle, odottamaan seuraavan päivän ajoja. Lähes mykkä keltainen jätti jäi siihen sihisemään ja surisemaan yöksi.
 |
| Dr15 2439 ohjaamoa suurennettiin tuomalla tuulilasilinjaa eteenpäin, poistamalla nokkakomero ja Claytonin vesisäiliö, jotka olivat Dr12 2239 veturissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti