Porkkana raatopätkästä (Dm9)

 

Dm8-9 apukojetaulu kuljettajan takana

Dm8-9 ajopöytää

Olimme menossa Lapinniemen asuntomessujunaan kesällä 1990 Tampereella. Tallipäivystäjä kertoi Porkkanan Dm9 olevan Perkiön varikon raatopätkässä ulkoliitännässä, numerot olivat 5123 ja 5124. Lähdimme tallipäivystyksestä pienessä tihkusateessa kävelemään seisontaraiteelle. Siellä oranssi Porkkana kyyhötti märkänä kolmivaunuisena yksikkönä. Harri purki sähköisen ulkoliitännän toisesta päästä ja meni katsoman samalla polttoaineen määrät. Sovimme myös, että hän menee pohjoispään ohjaamoon, pumppaa jäädytysnesteen, käynnistää Bredan ja Autocalor lämmityslaitteen. Yhteisajokytkimen pitää laittaa T-asentoon ja tehdä muut tarkastukset.

 

Avasin kolmioavaimella matkatavaraosaston oven ohjaamon takaa. Tukeva ote kaiteista, kun ratapihan tasosta ovi oli korkealla, ponnistin ylös sisälle. Osaston vasemmalla seinällä oli jäähdytysnesteen lisänestesäiliö. Avasin hanan ja aloin pumppaamaan käsipumpulla, muutaman kerran pumppausliikkeen jälkeen kuului tuttu ylimenoputken kohina, järjestelmä oli täynnä. Menin ovesta ohjaamoon, tarkistin lämpömittarista ja esilämmityksen merkkivalosta, että esilämmitys oli pitänyt jäähdytysnesteen lämpimänä. Tarkistin, että yhteisajokytkin on O-asennossa. Käänsin tehoratin ”korotettu tyhjäkäynti” KT asentoon Otin suuntakahvan ajopöydästä ja laitoin sen takaseinässä olevaan käynnistyskytkimen reikään. Käänsin käynnistyskytkimen hehkutusasentoon, jossa myös esivoitelupumppu lähtee kierrättämään öljyä moottorissa. Noin minuutin kuluttua käänsin käynnistysasentoon ja kuulin Bredan hyrähtävän iloisesti käyntiin. Käänsin kytkimen V-asentoon ja nostin moottorin kierroslukua tehoratilla, jotta kompressori pyörisi tehokkaammin ja järjestelmät täyttyvät. Katsoin myös kaikkien mittarien näyttämät ja kävin eteisessä laittamassa Autocalor lämmityslaitteen lämmitysasentoon, kun oli viileä ilma ja osastotkin tarvitsivat lämmitystä.

 

Harri teki samat toimenpiteet toisen pään ohjaamossa, jonka jälkeen hän tuli rungon läpi ohjaamoon. Pääsäiliön painemittari näytti 9 bar, aloitimme jarrujen koettelun. Minä siirsin jarrukahvan sulkuasennosta irrotusasentoon, jarrusylinteripaineet laskivat nollaan. Käytin jarrukahvaa jarrutusasennossa niin että sylintereihin tuli noin yhden bar:in paine. Harri meni ulos ja lähti junan sivua myöden katsomaan jarrujen ilmaisimista jarrujen toiminnan. Toiseen päähän päästyään hän heilautti kättään ylhäällä, minä vein jarrukahvan irrotusasentoon.

Sitten tuli aikaa Hasler nopeusmittaripiirturin virittämiseen. Kiersin lukituksen auki ja vedin piirturikoneiston esiin. Totesin nauhan olevan lähes lopussa, kiersin koneistoa vivulla, jotta nauha rullautuisi loppuun. Irrotin nauhan koneistosta, kirjoitin siihen päivämäärän ja rungonnumeron, jotta olisi tiedossa mistä se on otettu. Otin uuden nauhan koneapulaisen puolen tarvikelaatikosta, avasin nauhaa ja pujotin sen piirturin koneiston rulliin. Lopuksi kirjoitin siihen päivämäärän, ajettavien junien numerot ja oman nimeni. Suljin luukun, vedin kellokoneiston ja kiersin siihen oikean kellonajan. Harri tuli ovesta sisään, totesi jarrujen olevan kunnossa ja toisen pään Bredan kehräävän myös hyvin. Hän katsoi myös tämän pään korjauskirjan, eikä korjaamattomia vikoja ollut kummassakaan yksikössä. Käsijarru oli vielä kiinni, siinä oli käsipyyhepaperi merkkinä kahvassa, että se tästä ohjaamosta kiinnitetty, paperi roskiin ja kierto auki.

Laitoin suuntakahvan paikalleen ja käänsin sen ”eteen” asentoon, suunta ei mennyt vielä perille, kun suunnan merkkivalo ei syttynyt, joten avitin sitä hieman tehonsäädön ykköstehoportaalla, valo syttyi merkiksi suunnan kääntymisestä molemmissa yksiköissä. Kytkin tarvittavat valot, avasin ovet ja kytkin ne kiinni ja lukituksen päälle, ovivalo jäi palamaan. Harri syöksähti matkatavaraosastoon ja käänsi kolmioavaimella lukituksen sivuoveen, jo sammui ovivalo, kunnossa! Käynnistin radion ja otin lupia Perkiön asetinlaitteelta. Lähdimme siirtymään ratapihoja pitkin Tampereen asemalle.

Luvan saatuamme, laitoin ovet kiinni ja lukkoon, käänsin suuntakahvan eteen asennon ”L” asentoon, ohjauskeskuksen ”pöllön silmät” syttyivät eteisessä. Irrotin jarrut ja siirsin tehonsäädön ykkösportaalle, Porkkana nytkähti hillitysti liikkeelle…Pysähdyimme vielä varikon kohdalla, avasin ovien lukituksen ja Harri singahti teräskannun kanssa ulos hakemaan vielä raikasta vettä, kun päivä tuli olemaan pitkä ja tauot vähäiset.