Uuden Dr16 veturin prototyyppi 2801 valmistui 22.4.1985 Valmetin Härmälän tehtaalla. Veturin testaaminen oli aloitettu Härmälän tehtaan ja pääradalta Sääksjärveltä haarautuneelta sivuraiteella. Tämä veturi edusti aikansa huipputeknologiaa mikroprosessoreineen, siksi sen tulo Perkiön tallin nurkalle kiinnosti erityisesti veturimiehiä. Vuonna 1987 oli neljä ensimmäistä protosarjan veturia valmiina koeajoja varten. Vetureihin 2801 ja 2802 asennettiin Pielstick 12PA4V200 VG -moottorit ja vetureihin 2803 ja 2804 Wärtsilän Vasa 8V22 -moottorit.
Tampereella koulutettiin pieni joukko kuljettajia ja konepaulaisia koeajoja varten. En ollut tässä ryhmässä. Muutamat kokemukseni Dr16 veturista tulivat alkuun apuveturina koeajoilla olosta, jossa pääsin myös hieman ajamaan opastettuna tätä uutta veturia. Muutamaan työvuoroon minut myös määrättiin koneapulaiseksi, vaikka en ollut saanut Dr16 virallista tyyppikoulutusta. Ollessani myöhemmin VRKK:ssa opettajana, jouduin perehtymään tämän veturin tekniikkaan vielä tarkemmin.
Vuodelta 1987 muistikirjassani löytyi pari reissua, jossa oli Dr16 mukana. 4.2.1987 työvuorossani oli Dr16 2802 koeajon avustus Sr1 3048 veturilla. Perkiön veturitallilta lähdimme veturilla Tampereella Sääksjärven liikennepaikalle, josta Valmet Härmälän tehtaan rata haarautui. Dr16 oli jo saapunut sinne tehtaan raiteelta ja junasuorittaja otti meidät samalle raiteelle. Kytkeydyimme kiinni ”Isoonvaaleeseen” 2802. Kiipesin katsomaan ohjaamoon, jossa olivat matkaneuvojamme (nyk. vetopalveluasiantuntija) Eski ja Vek Timo, sekä Valmetin asiantuntija. Kuuntelin koeajon tarkoituksen, sekä apuveturin roolin ajon aikana. Sääksjärveltä lähdettiin kohti Hämeenlinnaa junana 3692, kello 9.00.
Sisäpuhelimen kautta sain ohjeita, koska ja kuinka paljon jarrutan Sr1:sen sähköjarrulla. Hiukan katseltiin veto- ja jarrutuskäyriä etukäteen. Todettiin Sr1:sen sähköjarrun tehon riittävän Dr16 vedon hillitsemiseen noin 40–50 km/h nopeudesta asti. Tämä piti paikkansa, Sr1 tarjosi hyvän jarrutustehon, jolloin Dr16 sai työskennellä täydellä teholla jatkuvasti. Koeajossa Dr16 Pielstick dieselmoottori käytti dieselpolttoainetta tuottaakseen tehoa generaattorin pyörittämiseen, joka tuotti sähköenergiaa ajomoottoreille. Kun taas kaalihäkki (Sr1) toimitti ajomoottoreissa syntyvää jarrutus/sähköenergiaa katolla oleviin jarruvastuksiin. Puhallinmoottorit puhalsivat vastuksissa syntyvän lämmön helmikuiseen pakkasilmaan. Aika hyvin sai Sr1:llä simuloitua, vaikka tavarajunan roolia Dr16 koukussa. Ei tosin paikaltaan irtiottoja, koska Sr1:sen sähköjarrussa ei ole silloin tehoa. Monenlaisia tilanteita, välillä paikalta kiihdytyksiä, Dr16 sähköjarrun testausta, jolloin taas yritin tehoilla työntää koeveturia.
Hämeenlinnassa Sr1 kierrätettiin toiseen päähän Dr16 veturia, sitten takaisin Tampereen suuntaa junana 3693. Välillä poikettiin Hämeenlinnan asemaravintolassa kahvilla. Toinen kerta käytiin vielä Sääksjärveltä Hämeenlinnassa päivän aikana. Siellä Eski kehotti minua tulemaan toiseksi paluumatkaksi Dr16 veturiin, testit on nyt testattu. Työkaveri oli päässyt seuraamaan Isonvaaleen ohjaamossa tulomatkalla Hämeenlinnaan nyt vaihdetiin paikkoja.
Istu vaan siihen kuljettajan tuolille, ajat takaisin Sääksjärvelle, kävi käsky matkaneuvojalta. Koska en ollut ajanut kyseistä veturia aikaisemmin, tuli pikakurssi hallintalaitteisiin. Ajopöydän haltuunotto painike. Suoratoimijarru, pikkuvipu, kokeile irrotus ja jarrutus. Onpas kätevän kokoinen hallintalaite. Itsetoimijarrun liukukahva, testaa jarrutus. Valitse suunta painikkeesta, kytke valot. Kytke tehokahvalla ensimmäinen tehoporras, irrota suoratoimijarru. Näin meni ohjeet ja minä tein työtä käskettynä.
Liikkeelle lähdettiin liikennetilanteen salliessa, kun junasuorittaja oli taas laittanut Hämeenlinnassa ajon sallivat opasteet. Pielstick V12 vastasi hurinan murinan kaltaisella äänellä konehuoneessa. Tehon nosto ja vetovoiman oloarvo näkyi veto/jarruvoima patsasnäytöllä. Ei mitään ”ajomoottoreiden ampeereita enää”, vaan veto- ja jarruvoima kN-asteikolla. Tehoportaan näyttö siinä keskellä ja moottorin kierrosluvun näyttö numeroina siinä vieressä, myös mittarilla. Paineilma- ja jarrujärjestelmien mittarit olivat tuttuja muista kalustoista. Vanajan rautatiesillat jäivät taakse, Dr16 keräsi vauhtia tasaisesti Sr1 koukussa. Näkymä kuljettajan paikalta on hiukan Deeverimäinen, konesuojat ovat hiukan erimittaiset ja leveämmät. Vasemmalle puolelle nokkaa näkymä on tietysti rajoittunut. Paino ja veturin pituus antavat vaikutelman hieman isommasta veturista. Ohjaamossa on tilaa ja näkyvyyttä eri suuntiin. Parolan jälkeen Eski kehottaa testaamaan sähköjarrua. Puran tehot nolliin ja otan sähköjarrun liukukahvan käteen. Pehmeästi ja tehokkaasti jarruttaa, kilonewtonit näkee palkkina näytössä alaspäin. Vauhdin hiljentyessä tulee outo olo, kun sähköjarrun teho ei vähenekään, kuin Sr1 veturissa, vaan hyvä jarrutusteho jatkuu melkein pysähdykseen saakka. Ilma väreilee toisen pään konesuojan jarruvastusten tilassa, lämmön noustessa ylös puhaltimen avustamana. Yes, hyvä sähköjarru dieselveturissa!
Matka taittuu mukavasti hyvässä uudessa veturissa ja seurassa. Ergonomia ajopöydässä on loistava, paljon on mietitty hallintalaitteiden sijoittelua. Pieni diginäyttö keskellä edessä. Erikoisen uutta on tuo tietokoneisiin perustuva yleisohjausjärjestelmä. Minä liikuttelen kahvoja ja kytkimiä, SELMA prosessoreineen hoitaa asiat eteenpäin laitteille. Vielä kokeilen itsetoimijarrun liukukahvaa, jarrujohdon paine laskee ja tapahtuu paineilmajarrutus. Jarrut irti ja taas mennään. Eipä ole Knorrin tai Westinghousen kohinoita enää tässä veturissa, kaippa tuollakin oppii samanlaisesti jarruttamaan. Pääsinpä nauttimaan tämän uuden huipputekniikkaan perustuvan suomalaisen veturin ominaisuuksista.
Lempäälän tiukat mutkat siltojen läpi, Dr16 selvitti jouhevasti. Ennen Vanattaraa vaihdoimme Eskin takaisin ”puikkoihin”. Äkkiä meni kilometrit ja kiitin Eskiä. Laskeuduin taas maanpinnalle ratapihalle ohjaamon sivussa olevilla portailla Sääksjärvellä ja takaisin ”kaalihäkkiin”. Me lähdimme takaisin Perkiön tallille ja Dr16 2802 sujahti takaisin Valmetin lentokonetehtaalle Härmälään. Antoisa työpäivä, upea uusi veturi!
Valokuvat kyseistä koeajosta vuodelta 1987.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti