 |
| Dr12 2216 nokkakomeron kaksinajokaapeli |
Dr12 veturi oli varustettu kaksinajolaittein. Ne varmasti testattiin käytössä vetureiden valmistuttua. Valokuvia niistä ajoista löytyy ainakin Rautatiemuseon kokoelmasta. Enempää en tiedä varhaisista vuosista kaksinajon tiimoilta, tiettävästi niitä ei käytetty normaalissa liikenteessä. Joku tietää tästä historiasta enemmän? Hurujen keulilta poistettiin jo 1970-luvulla kaksinajoon vaadittavia paineilmaletkuja.
Vuonna 1977 ollessani veturimiesoppilaskoulussa kuulimme koejunista, joissa Huruparilla vedetään rautakelajuna Raahe-Hämeenlinna. Toisen näistä junista näimme Perkiön oppiluokan ikkunasta, kun Hurupari lähti Perkiön ratapihalta kohti Rukkamäkeä. Siinä oltiin aika innostuneita, upeelta näytti vetäjät kelajunan keulilla. Ainakin silloin puhuttiin, että Hurut oli oikeasti kytketty parivetoon.
Nämä kaksi koejunaa olivat:
1-2.3.1977 junapaino 2801 tonnia, pituus 578 ja akseleita 148
5-6.4.1977 junapaino 3000 tonnia, pituus 617 ja akseleita 160
Kolmas Hurupari koejuna oli ”ylipitkä” tyhjävaunujuna, jossa tehtiin erilaisia jarrutukseen liittyviä mittauksia Helsinki-Riihimäki välillä. Aika pitkä oli juna.
28-29.3.1977 junapaino 1836 tonnia, pituus 1836 metriä ja akseleita 298
Dieselveturit II kirja käyttää välillä termiä ”rinnakkaiskäyttö”. Hurujen kytkentä moniajoon tapahtuu seuraavasti. Veturit ajetaan kiinni toisiinsa ja molempien päämoottorit sammutetaan. Vetureiden välissä kiinnitys tapahtuu lenkkikytkimellä, paineilmaletkuista kiinnitetään jarrujohto, suoratoimijarru, pääsäilö ja tarvittaessa ennen vanhaan myös höyryletku. Apuveturin ohjaamon ohjauskytkinkotelon kaikki kytkimet käännetään lukitusasentoon. Suunnanvaihtokahva irrotetaan ajopöydästä ja viedään konehuoneen mittaritilan kaksinajon ohjauspiirikytkimeen ja käännetään asentoon 1, jonka kautta osa ohjauspiireistä kulkevat kaksinajon aikana. Jarrukahvat laitetaan lukitus- ja sulkuasentoihin ei käytettävissä ohjaamoissa. Sitten kytketään vetureiden väliin kaksinajokaapeli, jossa kulkee 41 johdinta. Sähköiset ohjaukset kulkevat kaapelin kautta johtoveturista apuveturiin. Vetureiden välissä avataan jalankulkusillat ja kaiteet, jotta ajon aikana koneapulainen voi käydä apuveturissa.
Molemmissa vetureissa käynnistetään muuttajakoneet. Johtoveturin ohjausvirrat mahdollistavat kompressorien käynnistämisen, esivoitelun ja molempien päämoottorien käynnistämisen johtoveturista. Kuljettaja näkee myös apuveturin moottorin kierrosluvun ja saa tarvittaessa hälytykset moottoriöljyn paineesta ja ylilämmöstä. Moniajossa ajo tapahtuu kuten veturilla yksinäänkin.
Vanhana ”huru-ukkona” olis ollut mahtavaa, jos olis päässyt ajeleen Huruparilla jonkun junan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti