Dv12 sarjan 25- ja 27-sarja olivat ensimmäiset valmistuneet veturit, vuosina 1963–72. 26-sarjaa tuli vuosina 1974-84. Ennen vuoden 1976 tyyppitunnusten uudistamista 25-sarja oli Sv12 ja 27-sarja Sr12. Suurin ero oli 2701–2760 vetureiden Clayton höyrynkehitin, joka oli takakonehuoneessa kompressorin kanssa, tila oli aika täynnä laitteita. Petter aggregaatti ja iso vesisäiliö kuuluivat myös tuohon järjestelmään. Aloittaessani vuonna 1976 VR:llä, höyrynkehittimien purku alkoi silloin 27-sarjan vetureista, niiden ollessa jo tarpeettomana.
Clayton höyrynkehittimen tarkoitus oli matkustajajunan ”puuvaunujen” ja varikoilla veturin lämmitys. Kehittiminen teho oli 450 kg höyryä tunnissa, joka riitti 6–8 vaunuun talvella. 27-sarjan veturin jäähdytysjärjestelmää pystyi myös lämmittämään varikon höyryputkijärjestelmästä tai veturin omasta Clayton lämmityslaitteesta. Veturin kiertovesipumpun toimintaa voitiin sähköisesti syöttää myös varikon ulkoliitännällä. Höyry johdettiin varikon verkosta veturin keulalla olevaan putkeen, jos sitä oli tarjolla.
Veturin konehuoneen MGO:n etupuolella olleella Petter dieselaggregaatilla syötettiin sähköä Clayton höyrynkehittimelle. 27- sarjassa oli myös suuri 2000 litran vesisäiliö vaihteiston päällä höyrynkehitintä varten. Tästä aiheutui myös veturin ulkonäköön ero, kun pakoputkistot jouduttiin viemään erilaisesti katolle. Veturin paino oli noin kuusi tonnia enemmän, kuin 25-sarjan. Ohjaamossa oli valvontataulu Petter:ille ja junanlämmityslaitteen kojetaulu, jotka ovat poistettu lämmitysjärjestelmän poiston yhteydessä. Huomioitavaa oli myös tuohon aikaan, että jäähdytysjärjestelmissä ei ollut pakkasnesteitä, vaan pelkkä vesi ja korroosionhoitoaineita. Vaatimuksena oli myös, että jäähdytysjärjestelmän lämpötila piti olla +50 astetta, jotta sai käynnistää päämoottorin. 25-sarjassa on ollut Webasto alusta saakka. Myöhemmin ne on asennettu kaikkiin Dv12 sarjan vetureihin sähkölämmityksen kanssa.
Seuraavassa kerron alkuperäisen 25-sarjan veturin käyttöönotosta. Kun veturi oli ulkoliitännässä, irrotettiin kaapeli veturista. Samalla kierrettiin veturi tarkistaen yleisesti ja katsottiin polttoaine säiliön mittalasista. Veturin keulalle noustessa tarkistetaan konehuoneen mittalasista jäähdytysnesteen määrä ja suljetaan samalla esilämmityksessä auki ollut sivu- ja pääkierron sekoitushana.
Ohjaamoon mentäessä Webasto sammutetaan painamalla Seis-painiketta. Jälkikäynnin jälkeen käännetään virtakytkin Nolla-asentoon ja johdonsuojat alas. Keskikaapissa oli myös rivit automaattivarokkeita, joilla silloin kytkettiin laitteita tai ohjauksia päälle. Ennen käynnistystä viritettiin Ohjauslaitteet, Merkkivalot, Mittarit ja Kompressori johdonsuojat. Ennen apumoottorin käynnistystä oli avattava kompressorin kevennysventtiili, jotta käynnistytä haittaava vastapaine saatiin pois. Painetaan käynnistysnappia, jolloin moottori käynnistyy. Suljetaan kevennysventtiilin hana. Kierrosluku, moottorin ja kompressorin öljynpaine, sekä tehonsäädön peruspaine on nähtävissä kyseistä mittaritaulusta.
Kompressorin pumpatessa paineilmaa säiliöihin käydään ulkona suorittamassa esivoitelu käsipumpulla päämoottorin vasemmalta puolelta, noin viisitoista iskua. Ohjaamossa tarkastetaan suunnan- ja aluevaihteen merkkivalot. Vaihteiston irrotuskytkin on oltava Irti-asennossa. Suoratoimijarrun kahva laitetaan jarrutusasentoon ja Knorr-itsetoimijarru ajoasentoon. Päämoottorin käynnistys voidaan suorittaa, kun pääsäiliön paine on vähintään 8 bar ja jäähdytysnesteen lämpö piti olla vähintään +50 astetta.
Käynnistys suoritetaan Käynnistys- ja pysäytyskytkimellä pitämällä käynnistysasennossa, kunnes moottori saavuttaa tyhjäkäynti kierrosluvun. Tarkkaillaan mittareista moottorin käyntiä. Avataan rekisteröintilaite ja merkitään nauhaan ajettavien junien numerot, päivämäärä ja nimikirjaimet. Kytketään vaihteisto Kytketty-asentoon. Kytketään keskikaapista Radio, Puskinvalot eteen ja taakse johdonsuojat. Kytketään ajopöydistä tarvittavat mittarivalot ja puskinvalot. Käynnistetään veturiradio ja valitaan kanava. Siirretään suuntakahva käytettävään ajopöytään ja käännetään suunta haluttuun asentoon. Irrotetaan käsijarru.
Aika iso on ero ja tunnelma erityisesti ohjaamossa, jos verrattaisiin 1960-luvulla tehtaalta tullutta 25-sarjalaista ja 2000-luvulla saneerattua yksilöä. Käyntisiltojen liukuestopinnoite ja turvalliset kaiteet kiinnittivät heti ensimmäiseksi huomion noustessa veturiin. Ovet ikkunoineen, verrattuna alkuperäisiin ikkunattomiin ”peltioviin”. Ovien ikkunattomuus oli huono asia, jopa turvallisuus haitta ratapihoilla, 1980-luvun vaihteessa alkoi kaikki jo olla ikkunallisia. Kaikki ikkunat ovat turvallisia kerroslämpölaseja, alkuperäiset olivat turvattoman ohuet ja yksinkertaiset, erityisesti avattavat liukusivuikkunat olivat kylmiä talvisin. Ohjaamon ääni- ja lämmöneristeet ovat aivan eri luokkaa, melua on vähemmän. Ohjaamon lämmitys parani huomattavasti myös sähköisien kiertovesipumppujen ansiosta, myös seisontalämmityksessä. Ilmastointilaite tuo mukavuutta helteisiin, kuten myös alaslaskettavat aurinkosuojat. Kesäkuumilla varsin siedettävä, verrattuna alkuperäiseen. Istuimet ovat kehittyneet vuosikymmenten aikana huimasti, alkuperäisiin nähden, joissa joustot ja säädöt olivat olemattomat. Keskikaapin sähköiset toiminnot ovat muuttuneet, vanhojen ”Stozien” vaihtuessa paino- ja kiertokytkimiin. Kulunvalvonta- ja EKE-valvontalaitteet, logiikkaohjaukset, Vapiti/SA-3 ym. ovat uudempaa asennusta, silti nekin ovat nykyään jo vanhoja. Tehonsäätö joystick on helppo käsitellä verrattuna alkuperäiseen tehorattiin, joka oli todella äänekäs käytettävä. Joka tehoportaan kääntö raksahti voimakkaasti, ne onneksi korjattiin kaikissa Dv12 versioissa hiljaisemmiksi. Esivoitelupumppu oli alkuperäisesti käsikäyttöinen. Sitten 2010-luvulla tulivat osaan vetureista radio-ohjauslaitteet ja luistonesto näihin yksilöihin. Paljon muutosta on tapahtunut myös konehuoneessa, erityisesti jäähdytysjärjestelmän putkistot.
Tässä oli vain muutamia eroja lueteltuna. Eihän nämä 25- sarjalaiset kuitenkaan enää nykystandardeja ja vaatimuksia täytä, vanha on vanha. Kuitenkin vuosikymmenten aikana muutoksia tapahtui runsaasti, vaikka joskus tuntui tosi hitaalta. Kunnioitettavat 60-vuotta ovat monet yksilöt jo taivaltaneet. Nykykunnosta en tiedä mitään, tämä oli pieni pala historiaa.
Valokuvina: saneeratun 25-ajopöytä (oma kuva), Sr12 Keskikaappi ja kompressori, sekä höyrynkehittimen kojetaulut, Sv12 ajopöytä, Sv12 keskikaappi, skannattu Dieselveturit ja moottorivaunut II kirjasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti