Hurun Dr12 koulutukseni koneapulaiseksi tapahtui aikanaan veturimiesoppilaskoulussa Tampereen Perkiön varikolla. Vuonna 1976 aloittaessani teoriaopinnot ja käytännön työt varikolla, ne antoivat jo aimo tietomäärän hurun sielunelämästä. Teoriaopinnoissa opimme eri laitteiden toimintaperiaatteita aika syvälliselläkin tasolla. Välillä oli hankalaa hahmottaa, mihin tämä ”murikka” liittyy, asiaa tuli tuutin täydeltä. Varikolla olimme oppilaina mukana korjaus- ja huoltotöissä asentajien ohjauksessa. Teimme huollossa MAN:nin öljynvaihtoja, ahtimet, kompressori, akselinkäyttölaitteet ym. Venttiilien säätämisessäkin on oltu mukana, 16 sylinteriä, joissa neljä venttiiliä per sylinteri, hiukan oli siinäkin tekemistä oppilasporukalla asentajien johdolla. Olimme myös ajovalmiushuollossa kuljettajien apuna ja opissa. Tulevien ja lähtevien vetureiden jatkuva virta tarkastusten ja huoltotoimenpiteiden kautta uudestaan linjalle, siivitti oppilaiden tietoa ja kokemusta.
Jokaiseen veturisarjaan oli oma erityinen tyyppikoulutus, jonka pituus vaihteli muutamasta päivästä pariin viikkoon. Niihin oli tarkat opetussuunnitelmat, mitkä asiat täytyy oppia. Koulutusta veti opetuskuljettaja, joka oli kyseisen sarjan perusteellisesti tunteva ammattilainen. Veturin tekniikan teoriaa käytiin yleensä aamupäivällä luokassa ja iltapäivät oltiin veturin ”päällä” katsomassa asiat käytännössä. Esimerkiksi kaikki nestekierrot opeteltiin ja mitä toimenpiteitä oli ongelmatilanteissa tehtävissä. Hurun tuhannen litran jäähdytysneste opeteltiin tyhjentämään linjaolosuhteissa, kun silloin ei käytetty pakkasnesteitä. Tyhjennyskohteita oli parikymmentä.
Koneapulaisille jaettiin kangaspusseihin kääritty pieni työkalusarja pidettäväksi työrepussa, jossa oli esimerkiksi sähkönkoetuskynä ja viila, jolla sai ”hoidettua” kontaktorien kärkien ongelmia. Sähköjärjestelmissä oli kohteita, jossa koneapulainen sai tehdä kytkentöjä tai johtojen irrottamisia erityisluvalla. ”Dr12-veturien seuraavat sähkötyöt rinnastetaan sellaisiksi käyttötoimenpiteiksi, jotka tehtäviin hyvin perehtynyt henkilö saa suorittaa em. laitteiden ollessa jännitteettöminä”, linjasi senaikuinen Sähkötarkastuslaitos. Siksi tyyppikoulutuksissa käytiin ”vitapiirit” tarkasti lävitse papereista. Vetureissa oli myös puulaatikko, jossa pleksin alla oli isompia työkaluja. Sitten oli vielä isoimmat yli metriset kiinto- ja jakoavaimet, vaikka jarruputken vaihtamiseen veturin tai vaunun keulalta. Tyyppikoulutuksen jälkeen oli harjoitusajot, jossa mentiin muutama reissu kokeneiden veturimiesten mukana. Lopuksi oli vielä tentti, joka oli suullinen matkaneuvojan (vetopalveluasiantuntija) pitämä kertaus ja kuulustelu veturin ulkona ja sisällä. Hän tarkasti, että kaikki osaavat riittävällä tasolla kyseisen veturin teorian, käytön ja häiriönhallinnan. Toimin koneapulaisena hurussa viiden vuoden aikana. Kuljettajakurssille menin vuonna 1983.
Vuonna 1984 toukokuussa minulla oli kuljettajan tyyppikoulutus Dr12 veturiin. Kuljettajakursseilla silloisessa Rautatieopistossa tietoja oli jo syvennetty teoriassa. Tyyppikoulutus varikolla kesti silloin seitsemän päivää. Meitä oli normaali neljän hengen ryhmä. Taas käytiin läpi virtapiirit, nestekierrot, paineilmajärjestelmät ja ”murikat”, kaikki käytiin lävitse puskurista puskuriin ja kiskosta kattoon. Kokeneen opetuskuljettajan johdolla jo tuttu työkalu tuli entistä perusteellisemmin opittua. Erilaiset tilanteet ja häiriönhallinta olivat iso osa opetusta. Siihen aikaan linjalla oltiin aika omillaan, monesti tiettömien taipaleiden takana korvessa, näinhän monet radat kulkevat. Eikä ollut muuta avunpyynti mahdollisuutta kuin linjaradio, jolla sai vain junasuorittajaan yhteyden. Vikatilanteissa oltiin omien taitojen ja tietojen varassa. Paperinen iso monistenippu oli iso apu, jossa oli myös erilaisia ohjeita ongelmatilanteisiin.
Tyyppikoulutuksen jälkeen tein kaksi ajoharjoittelu reissua. Ensimmäinen oli Äetsään 9.5.1984 3815–3814 Finnish Chemicals tehtaan pyttyjuna klooria. Veturina oli 2206. Toinen oli Jämsään junat 3065–6032 veturina 2224, jossa muuten silloin oli tehty kokeilu. Siinä oli koneapulaisen lintulauta istuin korvattu kunnollisella istuimella, lisätila ohjaamossa oli saatu poistamalla Clayton säiliö pois vasemmalta nokasta.
Varsinainen tenttipäivä oli 30.5.1984. Sinä aamulla tultiin tallille seitsemäksi. Matkaneuvoja Siljamäki odotti meitä tallipäivystyksessä. Heti piti lähteä koneen päälle tenttiin. ”Eski” oli tiukka kysyjä, vuoron perään sateli kysymyksiä ohjaamossa. Sitten siirryttiin konehuoneeseen, minä jouduin selostamaan polttoainekierrot ja ilmaseinästä jarrutustilanteen ”R-jarrulaji”, nopeus 120 km/h laskee nollaan. Siinä mentiin putki putkelta, laitteiden merkitys ja sulkuhanojen käyttö esimerkiksi hinaustilanteissa. Sähkökaapit katsottiin myös huolellisesti, kontaktorit piti tietää ym. Paljon kerkiää kysyjä kysymään suullisesti tunnin aikana. Eskillä oli nopeasti käsitys, kuinka olemme asiamme oppineet.
Sitten hyppäsimme talon autoon, joka vei meidät asemalle. Siellä juna 101 odotti valmiina lähtöön, Eski määräsi yhden ajamaan Jämsään. Veturina oli muuten ”sorsapoikue” 2222. Ohjaamo oli täynnä ja vakimiehistö laitettiin vaunuun matkustamaan. Jämsässä Eski vaihtoi minut ajamaan Jyväskylään. Perille saavuttiin aikataulussa, me poistuimme veturista ja vakimiehet tulivat taas jatkamaan. Lähdimme syömään, tarkoitus oli palata junalla 104, jossa kaksi muuta antavat ajonäytteen. Veturina junassa oli 2204. Vähän ennen lähtöä Jyväskylässä Eski sanoi olevansa kipeä, keräsi meidän pahviset harjoituskorttimme, johon oli tallennettu koulutuksen tiedot. Hän sanoi menevänsä vaunuun ja kehotti meidän ajamaan junan Tampereelle. Tentti oli Eskin sanoin onnistuneesti suoritettu. Pari muuta ”antoivat ajonäytteen” takaisin Tampereelle, ilman Eskin valvomaa silmää, pätevät kaverit, joihin hän luotti ehdottomasti.
Vielä vuoteen 1990 asti ajoin Hurulla monia työvuoroja, pikajunakielto tuli 1980-luvun puolivälissä. Loppuvuosien käyttö oli pääasiassa tavarajunissa ja varavetureina tarpeen vaatiessa.
 |
| Dr12 ajopöydän koulutusmateriaalikuva vuodelta 1969 |
 |
| Dr12 konehuoneen mittaritilaa |
 |
| Dr12 konehuoneen mittaritilan kojeluettelo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti