Protosarjan
Sr1 vetureissa 3001-3006 oli 1970-luvulla alkuperäisesti koneapulaisen
puolella olevan avattavan sivuikkunan alla alaslaskettava läppäistuin.
Tämä istuin oli kuitenkin rakenteeltaan niin heikko, että siinä
istuttaessa läppä laskeutui vinossa lattiaa kohden, jossa istuminen oli
vaikeaa, koska siitä liukui alas. Nämä istuimet poistettiin aika
nopeasti näistä vetureista.
Koska
vetureihin ei oltu tilattu koneapulaisen puolen istuinta, niihin
hätäratkaisuna hankittiin kevyitä mustia konttorituoleja, jotka
irtonaisena oli helppo siirrellä paikasta toiseen. Niissä tukena oli
vain selän kohdalla soikea levy, käsille ei ollut mitään tukea ja
jousitusta ei ollut. Ne jäivät käyttöön vuosiksi, pitkän väännön
jälkeen lopulta niihin saatiin asialliset istuimet. Kuinka monen selkä
saatiin huonoon kuntoon irtojakkaralla, joka heilui puolelta toiselle,
eikä minkäänlaista jousitusta ollut, saati tukea. Kuka istuisi nykyään
edes konttorissa moisella jakkaralla, saati hyppivässä ja sivuttain
vatkaavassa Sr1 veturissa.
Kerran
1970- luvun lopulla olimme tavarajunareissussa Riihimäellä. Odotimme
yöllä paluujunan valmistumista ratapihalla Sr1 veturissa. Kuljettaja
yritti nukkua siinä konttorituolissa, kun oma kuljettajan puoli oli niin
ahdas isolle miehelle. Hän oli löytänyt jonkinlaisen asennon, jossa pää
nojasi takana oleviin kaappeihin, selkä siihen pieneen tuolin
selkänojan läpyskään ja jalat oli nostanut pöydän kulmalle. Päämuuntajan
jurina sai minut syvään uneen. Yhtäkkiä rysähti pimeässä, laitoin
ohjaamoon valot ja näin kuljettajan makaavan nurkassa, menin auttamaan
hänet sieltä ylös. Totesimme että konttorituolin selkänojan ohut
huonekaluputki oli katkennut. Onneksi tuli vain pari mustelmaa,
pahemminkin olisi voinut käydä.
Näissä
alkupään Sr1 vetureissa oli myös mielenkiintoiset avattavat
sivuikkunat. Siinä oli yläosassa kahva, josta sai vetää ikkunan alas,
siinä oli jämäkkä jousikuormitus, jonka avulla ikkuna nousi itsestään
takasin ylös. Sitten siinä sivukehyksessä oli tappi, jolla ikkunan sai
lukittua ala-asentoon. Tappi oli kuitenkin vähän suurella toleranssilla
tehty, samoin kuin se reikä ikkunan karmissa johon se työnnettiin. Usein
kun veturilla peräytettiin, oli ikkuna lukittu ala-asentoon ja pää oli
ulkona tähystämässä. Varmaan monella kävi niin, kuin eräällä
kuljettajalla, että lukitus aukesi ja ikkuna pamahti jousen voimalla
leukaan, melkein siinä lukua otti tästä tyrmäysyrityksessä, giljotiini
ei onneksi ollut terävä.
Ohjaamon
lämmitys oli Sr1 vetureissa alusta asti tehokas, vaikka seinät eivät
olleet kunnolla eristetty, yhteensä noin 8 kW lämmitti ohjaamon
kovimmillakin pakkasilla. Tosin silmät kuivuivat päähän, jos puhallusta
tarvitsi kovasti käyttää. Alkuperäiset ”jalkagrillit” olivat tehokkaat,
kuljettajan jalkojen alla oli ”keittolevy” ja koneapulaisella jalkojen
alla tehokas lämmitin, joka tehokkaimmillaan sulatti kenkien pohjat.
Myöhemmin ne vaihdettiin seinäpattereiksi. Meni kauan, ennen kuin
veturiin saatiin ilmastointilaitteet, helteillä peltikoppi lämpeni
huonon saunan lukemiin.
 |
| Sr1 ohjaamoa 1970-luvulta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti