Olin
seitsemänvuotias koulupoika, kun Suoniemessä (Tampere-Pori) tapahtui
kahden tavarajunan yhteentörmäys. Isäni oli parin kilometrin päässä
metsätöissä, kun yhtäkkiä kuului hänen mukaansa mossahdus ja hetken
kovaa matalaa ryminää, sitten tuli hiljaista. Jonkun ajan kuluttua
Suoniemen asemalle vievällä tiellä alkoi mennä palo- ja muita
hälytysajoneuvoja. Hän lähti myös katsomaan ja totesi junaonnettomuuden.
Kotiin tullessaan hän kertoi näkemäänsä ja minä heti vaatimaan, että
mennään katsomaan, minäkin haluan tämän kaiken nähdä.
Sitten
lähdettiin, jo kaukaa näin suuren veturin raiteella ja sen edessä
epämääräistä romua ja sitten vaunuja. Kun seisoimme siinä
tasoylikäytävän vierellä isäni kanssa, näin suuren veturin keulassa
valtavan lommon, muutoin se oli ehjä, muutama vaunu myös sen perässä oli
vaurioitunut, kauempana juna näytti normaalilta. Toisen törmänneen
veturin alaosa oli vielä jotenkin ratapenkalla, sitten oli romuttuneita
vaunuja päällekkäin. Livahdettiin isän kanssa jostain välistä toiselle
puolelle rataa. Siellä nähtiin paikallisen sahalaitoksen pihassa
ratapenkalla toisen veturin hytti, se oli irronnut alustastaan, kuten
myös osa konesuojaa. Kuultiin siinä muiden puhuvan, että veturimiehet
olivat hypänneet veturista ennen törmäystä ja säilyneet hengissä.
Aikamme siellä katseltuamme tuli Tampereen suunnalta höyryveturi
vaunuineen siihen toiselle tyhjälle raiteelle, siinä se savusi ja
puhisi. Kuultiin sen hakevan jotain vaunuja pois. Käytiin seuraamassa
myös seuraavina päivinä raivausta. Sinne tuli valtava rautatienosturi,
joka nosteli veturit ja vaunut takaisin kiskoille, sekä romuja vaunuihin
Tasan
kymmenen vuotta myöhemmin tästä onnettomuudesta aloitin oman
veturimiesuran. Tällä onnettomuudella oli iso vaikutus myös
kiinnostukseeni rautateitä kohtaan. Seurasin entistä tarkemmin näitä
asioita. Tässä onnettomuudessa oli vetureina Vv16 2021 ja Hr12 2237, ne
vietiin Hyvinkään konepajalle korjaukseen 12.9.1966. Ne palasivat taas
palvelukseen isojen korjausten jälkeen, erityisesti Nalle oli huonossa
kunnossa onnettomuuden jälkeen. Aika merkillinen sattuma oli tämä
seitsemänvuotiaan pojan uteliasuus näiden vetureiden ja junien
onnettomuudessa Suoniemessä.
Pari
vuosikymmentä myöhemmin toimin veturinkuljettajana kummallakin näistä
vetureista, eipä poika olisi silloin onnettomuuden rajuja jälkiä
katsoessaan uskonut käyvän näin. Dv16 2021 poistettiin vahvuudesta
vuonna 2006. Dr12 2237 Hurulla tein viimeisen työvuoron 1988
loppuvuodesta. Sattumalta kuvasin sen vielä Perkiön varikon romuletkasta
hieman myöhemmin. Toinen yhteensattuma oli, että toimin useita reissuja
koneapulaisena tässä onnettomuudessa olleen toisen koneapulaisen
kanssa, hänen ollessa jo kuljettajana vuosien päästä. En tiennyt silloin
hänen osallisuudestaan, enkä voinut häneltä mitään tästä
onnettomuudesta kysellä. Pieni on välillä maailma.
Seuraavana Tyrvään Sanomien uutinen onnettomuudesta 7.9.1966
Kaaos rautatiellä. Tavarajunat rajusti yhteen Suoniemellä
Metallia
ja puuta pirstaantui valtavaksi röykkiöiksi rautatielle tiistaina kello
14 jälkeen, jolloin vastakkain tulleet tavarajunat iskeytyivät rajusti
yhteen Suoniemen laiturivaihteen länsipäässä. Neljätoista tavaravaunua
rikkoontui, niistä seitsemän täydellisesti, että vaunujen lukumäärä oli
tarkistettava junapapereista.
Kummassakin
veturissa oli kahden hengen miehistö. Veturinkuljettajat Heikki Autio
ja Orvo Vartiainen sekä Matti Heimonen pelastautuivat hyppäämällä viime
tingassa ennen törmäystä veturista radan sivuun. Tampereelta tulossa
olevan veturin koneapulainen Antero Ketomäki sen sijaan jäi veturiin,
minne hän kyyristyi pieneksi mytyksi suojellen itseään parhaansa mukaan.
Kaikki miehet loukkaantuivat lievästi. Heidät kuljetettiin Tampereen
keskussairaalaan, mistä he kuitenkin vielä saman päivän aikana pääsivät
pois.
Liikenne
radalla pysähtyi vuorokauden ajaksi. Tavaraliikenne ohjattiin Haapamäen
kautta, mutta henkilöliikenne jatkui radalla koko ajan. Matkustajat
joutuivat laskeutumaan vaunuista ja kulkemaan jalan muutaman sadan
metrin matkan onnettomuuspaikan ohi toiseen junaan, jolla he pääsivät
jatkamaan.
Onnettomuuden
toisen osapuolen, Tampereen suunnasta tulleen junan olisi määräysten
mukaan pitänyt pysähtyä Suoniemen asemalle odottamaan vastaan tulevaa
tavarajunaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan junat kohtasivat
laiturivaihteen länsipäässä. Tampereen suunnasta tulevalla junalla oli
melkoinen vauhti, kun taas Porin suunnasta tullut juna ajoi paljon
hiljempää sen vuoksi, että sen oli määrä Suoniemen kohdalla siirtyä
sivuraiteelle.
Vaihteella ollut asemamies Koivuniemi yritti näyttää Tampereen suunnasta tulevalle junalle pysähdysmerkkiä mutta ilman tulosta.
Onnettomuuden
syystä en ole löytänyt varmaa tietoa. Hr12 vetoinen tavarajuna 4443,
junapaino 1200 tonnia ajoi yhteen Vv 16 vetoisen tavarajunan 4610, jossa
oli 31 vaunua Suoniemen liikennepaikan länsipäässä. 4610 oli tulossa
juuri ennen vaihdetta, josta se olisi mennyt sivuraiteelle, 4443 tuli
pääraidetta pitkin Siuron suunnasta. Opastimia Suoniemessä ei ollut
tuohon aikaan, vain varmistuslukkolaitos. Tässä herää kysymys, olisiko
4443 lähetetty Siurosta eteenpäin, ilmoittamatta Suoniemessä olevasta
junakohtauksesta? Nyt nopeus on ollut sen verran suuri, että ei ole
varauduttu pysähtymään Suoniemessä, vaan on ajettu tiedolla
ohikulkujuna, ei junakohtausta. Tämä on spekulaatiota, kun ei ole varmaa
tietoa.
Tässä
oli tarina ja tapahtuma, joka jäi aika lähtemättömästi mieleeni
vuosikymmeniksi. Onnettomuudesta huolimatta vaikutti uravalintaan, koska
kiinnostus rautateitä kohtaan lisääntyi.
Kuvat:
Dr12 2237 Perkiön varikon romuletka 1980-luvun lopulla, oma kuva.
Suoniemen junaonnettomuus 1966 Tyrvään Sanomat ja Helsingin Sanomat
6.9.1966 HS 7.9.1966 kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti