Suoniemen junaonnettomuus 6.9.1966

 

Olin seitsemänvuotias koulupoika, kun Suoniemessä (Tampere-Pori) tapahtui kahden tavarajunan yhteentörmäys. Isäni oli parin kilometrin päässä metsätöissä, kun yhtäkkiä kuului hänen mukaansa mossahdus ja hetken kovaa matalaa ryminää, sitten tuli hiljaista. Jonkun ajan kuluttua Suoniemen asemalle vievällä tiellä alkoi mennä palo- ja muita hälytysajoneuvoja. Hän lähti myös katsomaan ja totesi junaonnettomuuden. Kotiin tullessaan hän kertoi näkemäänsä ja minä heti vaatimaan, että mennään katsomaan, minäkin haluan tämän kaiken nähdä.

 

Sitten lähdettiin, jo kaukaa näin suuren veturin raiteella ja sen edessä epämääräistä romua ja sitten vaunuja. Kun seisoimme siinä tasoylikäytävän vierellä isäni kanssa, näin suuren veturin keulassa valtavan lommon, muutoin se oli ehjä, muutama vaunu myös sen perässä oli vaurioitunut, kauempana juna näytti normaalilta. Toisen törmänneen veturin alaosa oli vielä jotenkin ratapenkalla, sitten oli romuttuneita vaunuja päällekkäin. Livahdettiin isän kanssa jostain välistä toiselle puolelle rataa. Siellä nähtiin paikallisen sahalaitoksen pihassa ratapenkalla toisen veturin hytti, se oli irronnut alustastaan, kuten myös osa konesuojaa. Kuultiin siinä muiden puhuvan, että veturimiehet olivat hypänneet veturista ennen törmäystä ja säilyneet hengissä. Aikamme siellä katseltuamme tuli Tampereen suunnalta höyryveturi vaunuineen siihen toiselle tyhjälle raiteelle, siinä se savusi ja puhisi. Kuultiin sen hakevan jotain vaunuja pois. Käytiin seuraamassa myös seuraavina päivinä raivausta. Sinne tuli valtava rautatienosturi, joka nosteli veturit ja vaunut takaisin kiskoille, sekä romuja vaunuihin

 

Tasan kymmenen vuotta myöhemmin tästä onnettomuudesta aloitin oman veturimiesuran. Tällä onnettomuudella oli iso vaikutus myös kiinnostukseeni rautateitä kohtaan. Seurasin entistä tarkemmin näitä asioita. Tässä onnettomuudessa oli vetureina Vv16 2021 ja Hr12 2237, ne vietiin Hyvinkään konepajalle korjaukseen 12.9.1966. Ne palasivat taas palvelukseen isojen korjausten jälkeen, erityisesti Nalle oli huonossa kunnossa onnettomuuden jälkeen. Aika merkillinen sattuma oli tämä seitsemänvuotiaan pojan uteliasuus näiden vetureiden ja junien onnettomuudessa Suoniemessä.

Pari vuosikymmentä myöhemmin toimin veturinkuljettajana kummallakin näistä vetureista, eipä poika olisi silloin onnettomuuden rajuja jälkiä katsoessaan uskonut käyvän näin. Dv16 2021 poistettiin vahvuudesta vuonna 2006. Dr12 2237 Hurulla tein viimeisen työvuoron 1988 loppuvuodesta. Sattumalta kuvasin sen vielä Perkiön varikon romuletkasta hieman myöhemmin. Toinen yhteensattuma oli, että toimin useita reissuja koneapulaisena tässä onnettomuudessa olleen toisen koneapulaisen kanssa, hänen ollessa jo kuljettajana vuosien päästä. En tiennyt silloin hänen osallisuudestaan, enkä voinut häneltä mitään tästä onnettomuudesta kysellä. Pieni on välillä maailma.

 

Seuraavana Tyrvään Sanomien uutinen onnettomuudesta 7.9.1966

Kaaos rautatiellä. Tavarajunat rajusti yhteen Suoniemellä

Metallia ja puuta pirstaantui valtavaksi röykkiöiksi rautatielle tiistaina kello 14 jälkeen, jolloin vastakkain tulleet tavarajunat iskeytyivät rajusti yhteen Suoniemen laiturivaihteen länsipäässä. Neljätoista tavaravaunua rikkoontui, niistä seitsemän täydellisesti, että vaunujen lukumäärä oli tarkistettava junapapereista.

Kummassakin veturissa oli kahden hengen miehistö. Veturinkuljettajat Heikki Autio ja Orvo Vartiainen sekä Matti Heimonen pelastautuivat hyppäämällä viime tingassa ennen törmäystä veturista radan sivuun. Tampereelta tulossa olevan veturin koneapulainen Antero Ketomäki sen sijaan jäi veturiin, minne hän kyyristyi pieneksi mytyksi suojellen itseään parhaansa mukaan. Kaikki miehet loukkaantuivat lievästi. Heidät kuljetettiin Tampereen keskussairaalaan, mistä he kuitenkin vielä saman päivän aikana pääsivät pois.

Liikenne radalla pysähtyi vuorokauden ajaksi. Tavaraliikenne ohjattiin Haapamäen kautta, mutta henkilöliikenne jatkui radalla koko ajan. Matkustajat joutuivat laskeutumaan vaunuista ja kulkemaan jalan muutaman sadan metrin matkan onnettomuuspaikan ohi toiseen junaan, jolla he pääsivät jatkamaan.

Onnettomuuden toisen osapuolen, Tampereen suunnasta tulleen junan olisi määräysten mukaan pitänyt pysähtyä Suoniemen asemalle odottamaan vastaan tulevaa tavarajunaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan junat kohtasivat laiturivaihteen länsipäässä. Tampereen suunnasta tulevalla junalla oli melkoinen vauhti, kun taas Porin suunnasta tullut juna ajoi paljon hiljempää sen vuoksi, että sen oli määrä Suoniemen kohdalla siirtyä sivuraiteelle.

Vaihteella ollut asemamies Koivuniemi yritti näyttää Tampereen suunnasta tulevalle junalle pysähdysmerkkiä mutta ilman tulosta.

 

Onnettomuuden syystä en ole löytänyt varmaa tietoa. Hr12 vetoinen tavarajuna 4443, junapaino 1200 tonnia ajoi yhteen Vv 16 vetoisen tavarajunan 4610, jossa oli 31 vaunua Suoniemen liikennepaikan länsipäässä. 4610 oli tulossa juuri ennen vaihdetta, josta se olisi mennyt sivuraiteelle, 4443 tuli pääraidetta pitkin Siuron suunnasta. Opastimia Suoniemessä ei ollut tuohon aikaan, vain varmistuslukkolaitos. Tässä herää kysymys, olisiko 4443 lähetetty Siurosta eteenpäin, ilmoittamatta Suoniemessä olevasta junakohtauksesta? Nyt nopeus on ollut sen verran suuri, että ei ole varauduttu pysähtymään Suoniemessä, vaan on ajettu tiedolla ohikulkujuna, ei junakohtausta. Tämä on spekulaatiota, kun ei ole varmaa tietoa.

Tässä oli tarina ja tapahtuma, joka jäi aika lähtemättömästi mieleeni vuosikymmeniksi. Onnettomuudesta huolimatta vaikutti uravalintaan, koska kiinnostus rautateitä kohtaan lisääntyi.

 

Kuvat: Dr12 2237 Perkiön varikon romuletka 1980-luvun lopulla, oma kuva. Suoniemen junaonnettomuus 1966 Tyrvään Sanomat ja Helsingin Sanomat 6.9.1966 HS 7.9.1966 kuva