Paukkuopastin

Olin Tampereen Perkiön moottorihuollossa 1970-luvun lopulla työvuorossa ”taskulämpimänä”. Eräällä veturinkuljettajalla oli viimeinen työvuoro, ennen eläkkeelle jääntiä. Hän teki tarkastajan töitä, otti vastaan linjalta saapuvia vetureita. Hän teki ulkona tarkastukset ja ajoi sitten veturin ajovalmiushuoltoon toimenpiteitä varten. Työvuoro läheni loppuaan, vielä oli yksi Huru haettava ulkoa sisälle. Hän kiipesi ylös ohjaamoon ja häipyi konehuoneeseen. Siinä oli työkaverit valmiina paukkuopastimen rasiat kädessä, nopeasti ne laitettiin Hurun eteen kiskoille. Sitten kaikki oli ”lipalla” katsomassa, kun ovet aukesivat ja huoltokuljettaja alkoi ajaa veturia sisälle. Pauke oli mahtava, se sai kaikupohjaa tallin tiiliseinistä. Veturi pysähtyi ja ikkunasta näkyi hymyilevät kasvot, ”pääsitte prkl pojat yllättään vanhan”.

Uudenvuoden aattona huollossa olevat kuulemma käyttivät näitä uuden vuoden kunniaksi, muuten en tiedä, koska näitä olisi oikeasti viimeksi käytetty. 1980-luvun vaihteessa näitä löytyi vielä varikoilta ym. tiloista.

En nyt muista koska ne lopullisesti poistettiin käytöstä, vielä JT 1969 ne olivat vielä mukana, josta kuva.

Sitten kirjoittelin teille vuoden 1903 ”Signaali-ohjesäännön” tekstin tähän luettavaksi. Se on vielä vanhalla faktuuralla kirjoitettu. Kirjoitusasu ja tekstin sanavalinnat ovat mielenkiintoiset

Akustiset signaalit, paukkusignaalit

Pykälä 21

1. Paukkusignaali on pieni läkkirasia, joka sisältää paukkupanoksen ja on varustettu lyijykaistaleilla, joilla rasia kiinnitetään kiskon harjan päälle, kernaimmin liitteen kohdalle, jotta se kiskojen väliaukosta saisi tukea lipumista vastaan

2. Kun veturi menee tällaisen signaalin yli, räjähtää se kovalla paukahduksella, joka ilmoittaa, että vaara on tarjona ja että junan tulee seisahtua.

3. Säädettyjen käsi- ja levysignaalien ohella on paukkusignaaleja aina käytettävä 16$:ssä mainituissa tapauksissa, jolloin ”seis” on näytettävä junan tahi vaunujen turvaamista varten sekä muutoin, kun vaara on tarjona

4. Paukkusignaaleja on myös käytettävä pakoittavan tarpeen sattuessa yhteydessä säädettyjen semafori- tahi muiden optillisten signaalien kanssa, jos näitä sumun, lumipyryn tahi senkaltaisen vuoksi ei voida ajoissa tahi ei selvään eroittaa saapuvasta junasta

Pykälä 22

16$:ssä mainituissa tapauksissa, kun juna on pysäytettävä, pannaan paukkusignaalit aina parittain, yksi kummallakin kiskolle, vähintään kolmeen eri paikkaan kummallakin puolelle suojeltavaa paikkaa. Ensimmäisten äärelle, jotka ovat asetettavat 200 askelen päähän vaarallisesta paikasta, pannaan sitä paitse 16$:ssä mainittu pysähdyssignaali, jonka jälkeen muut paukkusignaalit pannaan 200 askeleen välimatkoille, niin kauas kuin radan kaltevuus ja kaarresuhteet vaativat, jotta juna varmasti saadaan pysähtymään pysähdyssignaalin eteen. Sitäpaitse on mikäli mahdollista yksi henkilö asetettava äärimmäisten paukkusignaalien luokse siihen suuntaan, josta juna on tullut näyttämään pysähdyssignaalia mahdollisesti jälestä tulevalle junalle. Signaalit asetetaan ensin sinne päin, josta junaa ensin odotetaan.

Pykälä 23

Jos veturi kulkee yli yhden parin räjähtäviä paukkusignaaleja on veturinkuljettajan kiireesti pysäytettävä ja hankittava tarkempia tietoja signaalin äärelle asetetulta henkilöltä. Ellei siinä ole ketään, joka voi antaa tiedon signaalin panemisen syystä, saakon juna suurimmalla varovaisuudella ja käyttäen ahkeraan höyryvihellintä sekä ei viittä kilometriä tunnissa suuremmalla nopeudella mennä eteenpäin lähimmän vahdin luokse, jolta voi saada selvyyden joko suullisesti tahi signaalilla. Pimeällä tahi sumussa on sellaisessa tapauksessa signaalilyhdyllä varustettu henkilö lähetettävä kulkemaan noin puoli kilometriä junan edellä kunnes este on tavattu tahi selvitys syystä paukkusignaalien panemiseen on saatu. Jos veturi menee useamman paukkusignaaliparin ylitse eikä radalla ole ketään henkilöä, joka voipi antaa tietoa näiden signaalien syystä, pitää veturinkuljettajan ehdottomasti pysäyttää juna eikä mennä etemmäksi, ennen kuin tieto tästä on saatu