VAK- tilanne Tikkurilassa 1980-luvulla

 Rautateillä VAK tavaran kuljetus on arkipäivää, onneksi ongelmia on harvoin niiden kanssa.

Tämä työvuoro tapahtui 1980-luvun lopulla. Olimme vieneet matkustajajunan Tampereelta Helsinkiin. Junarunko työnnettiin vaihtotyönä Ilmalaan. Ruokatunnin jälkeen Sr1 veturilla Ilmala II piiristä Ilmala I piiriin ja Käpylään, sieltä Pasila V kautta Pasilan tavararatapihalle, siitä laskumäen vierestä junan eteen. Jarrujenkoettelu ja saimme paketin junan rahtikirjoja, sekä vaunuluettelon, jotka siihen aikaan kuljetettiin veturin päällä ja ”heitettiin häkkiin” junan tuloratapihalla.

 

Junan matkakuntoisuuden ja jarrujenkoettelun tultua valmiiksi, saimme luvan Pasila V piiriin, josta meille näytettiin käsiopasteena lähtö-opastetta. Juna oli aika pitkä, vaunuluettelosta olimme todenneet VAK- vaunujakin olevan mukana. Malmin kohdalla meitä vastaan tuli paikallisjuna, joka huusi linjaradioon: ”Tavarajuna, joka on matkalla Malmin ja Tapanilan välillä pohjoiseen, teidän junan peräpäässä olevien säiliövaunujen päällä näkyy sankka pilvi”. Tällainen ilmoitus hätkähdyttää, vilkaisu työkaveriin, sekä ulos tuulilasista sai aikaan saman toteamuksen, se koskee meidän junaa. Työkaveri otti heti rahtikirjapaketin päällä olevan vaunuluettelon esiin ja totesi, että meillä on tyhjiä VAK- vaunuja junan etupäässä. Hiukan jo ilta hämärsi, kuitenkin taustapeilistä pystyi toteamaan, ettei näin ollut.

 

Hiljensin junan vauhdin, otin heti yhteyttä kauko-ohjaajaan ja selostin tilannetta. Sielläkin vallitsi hiukan epäuskoinen ja harkintaa vaativa tilanne, mitä nyt tehdään. Kerroin myös ihmeteltävän vaunuluettelon ristiriitaisuutta havaintoihin. Hetken kuluttua kauko-ohjaaja ilmoitti, että kulkutie vaihdetaan Tikkurilassa sivuraiteille ja juna on pysäytettävä sinne asian selvittämiseksi. Pyysin soittamaan junatoimistoon vaunuluettelosta, koska heräsi epäilys, että se ei pidä paikkaansa. Pysäytin junan Tikkurilaan, menimme veturista ulos, katsomaan näkyikö jotain, hämärä ja laiturivalaistus kuitenkin esti tarkemmat havainnot. Tutkimme junan papereita, josta vaunuluettelon mukaan meillä olisi tosiaan junan etupään puolella tyhjiä rikkidioksidi vaunuja, sekä tyhjä happivaunu, näin ei vaan ollut.

 

Kauko-ohjaaja (liikenteenohjaaja) ilmoitti, että liikenne Tikkurilan ympäristössä lopetetaan ja jännite ajojohdoista katkaistaan, määräys tuli pelastuslaitokselta. Tikkurilassa ainakin kuulutettiin jotain, koska ihmiset poistuivat laiturialueilta, viimeistään silloin kun pelastuslaitos tuli ”kumipuvuissaan”, viimeiset ihmiset ajettiin silloin pois paikalta. Me veturissa emme tietäneet paljoakaan tilanteesta siellä puolen kilometrin päässä, silloin ei ollut puhelimia, vain linjaradio. Minun piti olla veturissa pitämässä yhteyttä ja työkaveri katseli ulkona aseman suuntaan pelastuslaitoksen toimintaa, hänen ei ollut syytä lähteä lähemmäksi, kun tilanne oli näin epäselvä.

 

Aikaa kului, sitten kauko otti yhteyttä ja kertoi, että junatoimisto oli todennut vaunuluettelon olevan väärin, veturi oli ”väärässä päässä” listaa, säiliövaunut olivat perässä ja niiden piti olla tyhjiä. Pelastuslaitos oli ilmoittanut, että happivaunu oli ylitäytetty, vaikka sen piti olla tyhjä. Rikkidioksidit olivat tyhjiä. Sitten kauko ilmoitti, että pelastuslaitos on antanut luvan mennä paikalle ja sovimme kaukon kanssa käyvämme juttelemassa paikan päällä. Siellä selvisi, että happivaunu, joka tosiaan piti olla tyhjä, oli aiheuttanut sen laajan pilven junan ylle varoventtiilin kautta, kun vaunu alkoi ”heilua” junan nopeuden kasvaessa. Totesivat sen olevan nyt varoventtiilin kautta sen verran tyhjentynyt, että matkaa voidaan jatkaa. Liikenne palasi ennalleen ja pääsimme säikähdyksellä koko tilanteesta.

 

Tein tietysti tapahtumailmoituksen ja kävin myöhemmin esimiehen kanssa keskustelun. Kaksi asiaa aiheutti aika ison hämmennyksen, vaunuluettelo oli tosiaan virheellisessä järjestyksessä, ennen vanhaan virheitä oli enemmän, kun niitä laadittiin ”käsin”, onnettomuustilanteessa oikea tieto on tärkeä. Toinen asia oli happivaunun tilanne, siitä kuulin, että sen piti olla tyhjennettynä jossain Helsingin alueen yrityksessä, kuitenkin oli käynyt niin, että sinne olikin mennyt vain lisää ainetta, siksi se ”puhalsi” varoventtiilistä niin voimakkaasti junan lähdettyä liikkeelle ja vaunun heiluessa. Vaunuluetteloita tuli tutkittua entistä tarkemmin tämän episodin jälkeen. Onneksi VAK- kertauskoulutukset ovat säännöllisiä.

 

Valokuva Sag vaunusta. Rautatiemuseon kuvakokoelma. Tämä on 50-luvulta. Artikkelissa ollut happivaunu oli uudempaa mallia.