Helsingin
lähiliikennettä ajettiin Sm liikenteen alkuajoista 1960-luvun lopulta
alkaen pääsääntöisesti Helsingin ja Riihimäen kuljettajien toimesta.
Koska Helsingissä ei kuitenkaan ollut siihen aikaan riittävästi
kuljettajia, lähiliikennettä käytiin ajamassa ”maakuntien miesten”
varikoilta. Lähinnä niiltä varikoilta, joiden radanvarrella kulki
luonnollisesti Sm-kalustoa, suunnat Tampere, Turku ja Kouvola.
Tampereella oli myös vuosikymmenet oma Sm-vuoronsa, jossa pääosa työstä
oli Helsingin alueen lähiliikenne, syöttöliikenteenä toimivat
Tampereella käyvät Sm1-2-junat. Tampereella se oli yleensä vanhojen
kuljettajien miehittämä, jotka olivat lähinnä eläkeikää. He
suunnittelivat vuorot itselle sopiviksi, välillä siinä oli todella
raskaita vuorokauden työvuoroja ja hyvät vapaat. Silloin meille nuorille
kuljettajille ne olivat vaativia, kun kokemusta oli kertynyt
Sm-kalustoon ja lähiliikennealueeseen todella vähän ja harvoin joutui
tuuraamaan vaki kuljettajaa.
Vaikka
olin ajellut junia jo vuosia näillä pääradoilla, ei lähiliikenteen
tunnukset ja pysähtymiskäyttäytyminen olleet paikallisesti tulleet
tutuksi. Myös kaluston käyttö harvakseltaan, vaikka työvuoro kerran
vuodessa, ei antanut varmuutta ja kokemusta. Jokainen reissu oli vähän
kuin ensi kertaa olisi menossa. Itse jouduin vuosien aikana usein
kertaamaan itsenäisesti kaluston oppikirjoja ja tutustumaan
lähiliikennealueeseen papereiden perusteella. Moni kuljettaja kieltäytyi
siihen aikaan ajamasta näitä työvuoroja ja vaati kertauskoulutusta tai
harjoitusajoja, koska ei ollut ajanut aikoihin Sm-kalustolla.
Seuraavassa
yksi esimerkki ajamastani työvuorosta kolmekymmentäkaksi vuotta sitten,
jota kutsuttiin Tampereella ”Martinlaakson yöksi”, siihen aikaan
Martinlaakso oli viimeinen liikennepaikka kyseisellä kaupunkiradalla.
Aamulla 29.3 1990 menin töihin Tampereella Perkiön varikolle 8.40, josta
varikon auto vei asemalle, siellä oli Helsingistä tullut Sm1 6014.
Lähdin junalla 442 Riihimäelle 9.30, jossa junan numero vaihtui 9448 ja
Helsinkiin tulo kello 11.50. Pienen tauon jälkeen Martinlaaksoon junalla
9617, kalustona Sm1 6001 ja 6045, tuloaika 13.07. Takaisin Helsinkiin
13.22 samalla kalustolla numerolla 9620, tulo 13.42. Kahvitauon jälkeen
Kirkkonummelle kalustolla Sm1 6025 ,6041 ja Sm2 6081 numerolla 9857,
lähtö 14.42 ja tulo 15.30. Takaisin Helsinkiin 9858 lähtö 15.45, tulo
16.32.
Tämän
jälkeen oli levon vuoro, työaika katkesi ja menin työnantajan
osittamaan lepohuoneeseen aseman toiseen kerrokseen, joka sijaitsi
matkustajahallin yläpuolella. Aika rauhaton paikka vaikka jykevä
kivirakennus hiljentää äänet aika tehokkaasti. Lepo oli noin kello
17-23, lähdin käymään kaupungilla syömässä ja tein pienen kävelylenkin
keväisessä illassa. Takaisin lepohuoneelle ja luin kirjaa tovin, sitten
alkoi sopivasti ramaseen, nukuin tunnin pari.
Työt
alkoivat uudestaan 23.00 aikoihin ja menin ilmoittautumaan Helsingin
aseman itäsiivessä olevaan veturimiesten taukotilan tallipäivystäjälle.
Katselin ilmoitustaulut lävitse, kaivoin aikataulut ja viikkovaroituksen
esille ja merkkasin, sekä laitoin klemmarit oikeisiin väleihin, jotta
asioita ei tarvitse hakea kiireessä. Katsoin raidejärjestyksestä mistä
junarunko tulee, mille raiteelle ja montako yksikköä pitäisi olla.
Tarkistin myös seuraavat vuorot valmiiksi. Sitten junalle 9729 kello
23.47 Martinlaaksoon, tulo 00.02. Takaisin 9500 lähtö 00.17 ja tulo
Helsinkiin 00.37. Junan runko oli Sm1 6010, jolla jatkoin uudestaan
Martinlaaksoon junalla 9509 kello 1.17 ja tulo 1.37 Martinlaaksoon. Tätä
työvuoroa kutsuttiin meillä Martinlaakson yöksi, koska se oli silloin
viimeinen juna sinne yöllä ja runko jäi sinne odottamaan aamun
ensimmäistä lähtöä. Matkustajien lähdettyä vaihdoin ohjaamoa valmiiksi,
valot matkustamosta pois ja ovet lukkoon. Minä menin matkustamon
puolelle nukkumaan ja otin käsipyyhepaketin tyynyksi pään alle, sekä
työtakin peitoksi. Konduktööri meni toiseen osastoon nukkumaan. Silloin
ei ollut kännyköitä, täytyi olla oikea herätyskello mukana, laitoin sen
herättämään vähän neljän jälkeen aamulla.
Aamuyössä
Martinlaaksosta ensimmäisellä junalla 9520 Helsinkiin 4.27, tulo 4.47.
Sitten oli pitempi tauko, vasta kello 6.10 Riihimäkeen junalla 9413 ja
edelleen Tampereelle juna 441, tuossa vaiheessa alkoi jo silmiä painaa,
sivuikkunaa oli välillä aukaistava ja pää ulos, tulo 8.36. Tampereella
autokuljetuksella Perkiön varikolle. Vuorokausi siinä oli sitten kulunut
työvuorossa. Tämä oli kolmekymmentä vuotta sitten, nykyinen tahti
lähiliikenteessä on vedetty erittäin kovaksi, siellä mennään
juoksujalkaa junasta toiseen ja ruokatauot omalla aikaa. Eikä työhön
valmistautumiseen ole jätetty aikaa, sekin on tehtävä omalla ajalla..
2000-luvun
alussa jouduin opettelemaan Sm1-2 ja 4-kaluston uudestaan
perusteellisesti, koska aloin tyyppikouluttamaan niitä kuljettajille
Tampereella. Tyyppikoulutuksen ajaksi haimme yleensä rungot Helsingistä
Tampereelle ja kävimme teorian lisäksi ajelemassa niillä eri suuntiin
Tampereen ympäristössä. Tyyppikoulutuksen jälkeen kuljettajat lähtivät
harjoittelemaan Helsingin alueelle.
Kuva vuodelta 2013, jolloin viimeisen kerran tyyppikoulutin tätä kalustoa. Sm1 6007 ohjaamo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti