Martinlaakson yö

 

Helsingin lähiliikennettä ajettiin Sm liikenteen alkuajoista 1960-luvun lopulta alkaen pääsääntöisesti Helsingin ja Riihimäen kuljettajien toimesta. Koska Helsingissä ei kuitenkaan ollut siihen aikaan riittävästi kuljettajia, lähiliikennettä käytiin ajamassa ”maakuntien miesten” varikoilta. Lähinnä niiltä varikoilta, joiden radanvarrella kulki luonnollisesti Sm-kalustoa, suunnat Tampere, Turku ja Kouvola. Tampereella oli myös vuosikymmenet oma Sm-vuoronsa, jossa pääosa työstä oli Helsingin alueen lähiliikenne, syöttöliikenteenä toimivat Tampereella käyvät Sm1-2-junat. Tampereella se oli yleensä vanhojen kuljettajien miehittämä, jotka olivat lähinnä eläkeikää. He suunnittelivat vuorot itselle sopiviksi, välillä siinä oli todella raskaita vuorokauden työvuoroja ja hyvät vapaat. Silloin meille nuorille kuljettajille ne olivat vaativia, kun kokemusta oli kertynyt Sm-kalustoon ja lähiliikennealueeseen todella vähän ja harvoin joutui tuuraamaan vaki kuljettajaa.

 

Vaikka olin ajellut junia jo vuosia näillä pääradoilla, ei lähiliikenteen tunnukset ja pysähtymiskäyttäytyminen olleet paikallisesti tulleet tutuksi. Myös kaluston käyttö harvakseltaan, vaikka työvuoro kerran vuodessa, ei antanut varmuutta ja kokemusta. Jokainen reissu oli vähän kuin ensi kertaa olisi menossa. Itse jouduin vuosien aikana usein kertaamaan itsenäisesti kaluston oppikirjoja ja tutustumaan lähiliikennealueeseen papereiden perusteella. Moni kuljettaja kieltäytyi siihen aikaan ajamasta näitä työvuoroja ja vaati kertauskoulutusta tai harjoitusajoja, koska ei ollut ajanut aikoihin Sm-kalustolla.

 

Seuraavassa yksi esimerkki ajamastani työvuorosta kolmekymmentäkaksi vuotta sitten, jota kutsuttiin Tampereella ”Martinlaakson yöksi”, siihen aikaan Martinlaakso oli viimeinen liikennepaikka kyseisellä kaupunkiradalla. Aamulla 29.3 1990 menin töihin Tampereella Perkiön varikolle 8.40, josta varikon auto vei asemalle, siellä oli Helsingistä tullut Sm1 6014. Lähdin junalla 442 Riihimäelle 9.30, jossa junan numero vaihtui 9448 ja Helsinkiin tulo kello 11.50. Pienen tauon jälkeen Martinlaaksoon junalla 9617, kalustona Sm1 6001 ja 6045, tuloaika 13.07. Takaisin Helsinkiin 13.22 samalla kalustolla numerolla 9620, tulo 13.42. Kahvitauon jälkeen Kirkkonummelle kalustolla Sm1 6025 ,6041 ja Sm2 6081 numerolla 9857, lähtö 14.42 ja tulo 15.30. Takaisin Helsinkiin 9858 lähtö 15.45, tulo 16.32.

 

Tämän jälkeen oli levon vuoro, työaika katkesi ja menin työnantajan osittamaan lepohuoneeseen aseman toiseen kerrokseen, joka sijaitsi matkustajahallin yläpuolella. Aika rauhaton paikka vaikka jykevä kivirakennus hiljentää äänet aika tehokkaasti. Lepo oli noin kello 17-23, lähdin käymään kaupungilla syömässä ja tein pienen kävelylenkin keväisessä illassa. Takaisin lepohuoneelle ja luin kirjaa tovin, sitten alkoi sopivasti ramaseen, nukuin tunnin pari.

Työt alkoivat uudestaan 23.00 aikoihin ja menin ilmoittautumaan Helsingin aseman itäsiivessä olevaan veturimiesten taukotilan tallipäivystäjälle. Katselin ilmoitustaulut lävitse, kaivoin aikataulut ja viikkovaroituksen esille ja merkkasin, sekä laitoin klemmarit oikeisiin väleihin, jotta asioita ei tarvitse hakea kiireessä. Katsoin raidejärjestyksestä mistä junarunko tulee, mille raiteelle ja montako yksikköä pitäisi olla. Tarkistin myös seuraavat vuorot valmiiksi. Sitten junalle 9729 kello 23.47 Martinlaaksoon, tulo 00.02. Takaisin 9500 lähtö 00.17 ja tulo Helsinkiin 00.37. Junan runko oli Sm1 6010, jolla jatkoin uudestaan Martinlaaksoon junalla 9509 kello 1.17 ja tulo 1.37 Martinlaaksoon. Tätä työvuoroa kutsuttiin meillä Martinlaakson yöksi, koska se oli silloin viimeinen juna sinne yöllä ja runko jäi sinne odottamaan aamun ensimmäistä lähtöä. Matkustajien lähdettyä vaihdoin ohjaamoa valmiiksi, valot matkustamosta pois ja ovet lukkoon. Minä menin matkustamon puolelle nukkumaan ja otin käsipyyhepaketin tyynyksi pään alle, sekä työtakin peitoksi. Konduktööri meni toiseen osastoon nukkumaan. Silloin ei ollut kännyköitä, täytyi olla oikea herätyskello mukana, laitoin sen herättämään vähän neljän jälkeen aamulla.

 

Aamuyössä Martinlaaksosta ensimmäisellä junalla 9520 Helsinkiin 4.27, tulo 4.47. Sitten oli pitempi tauko, vasta kello 6.10 Riihimäkeen junalla 9413 ja edelleen Tampereelle juna 441, tuossa vaiheessa alkoi jo silmiä painaa, sivuikkunaa oli välillä aukaistava ja pää ulos, tulo 8.36. Tampereella autokuljetuksella Perkiön varikolle. Vuorokausi siinä oli sitten kulunut työvuorossa. Tämä oli kolmekymmentä vuotta sitten, nykyinen tahti lähiliikenteessä on vedetty erittäin kovaksi, siellä mennään juoksujalkaa junasta toiseen ja ruokatauot omalla aikaa. Eikä työhön valmistautumiseen ole jätetty aikaa, sekin on tehtävä omalla ajalla..

 

2000-luvun alussa jouduin opettelemaan Sm1-2 ja 4-kaluston uudestaan perusteellisesti, koska aloin tyyppikouluttamaan niitä kuljettajille Tampereella. Tyyppikoulutuksen ajaksi haimme yleensä rungot Helsingistä Tampereelle ja kävimme teorian lisäksi ajelemassa niillä eri suuntiin Tampereen ympäristössä. Tyyppikoulutuksen jälkeen kuljettajat lähtivät harjoittelemaan Helsingin alueelle.

 

Kuva vuodelta 2013, jolloin viimeisen kerran tyyppikoulutin tätä kalustoa. Sm1 6007 ohjaamo