Peräkylän Pendoliinolla Pasilasta Pieksämäelle

 

Dm12 kiskobussin VR osti Tsekistä Skoda CKD Vagonka:lta. Ensimmäinen yksilö 4401 saapui 18.12.2004 Sompasaaren satamaan, josta se hinattiin Dv16 veturilla vanhalle Pasilan konepajalle. Sieltä valmistaja ja VR olivat saaneet tilat ja raiteet kiskobussien viimeistelyyn ja koeajoja varten. Nämä Dm12 moottorivaunut olivat mielestäni viimeiset VR:n kalustot, jotka kävivät Pasilan konepajan alueella, varsinaisen konepajan toiminta oli jo loppunut vuosituhannen vaihteessa.

Kiskobussiliikennettä käynnistettiin eri puolille rataverkkoa. Tampereelta Haapamäelle oli tarkoitus aloittaa kiskobussiliikenne, kun niitä saapuu maahan riittävästi ja ne on hyväksytty liikenteeseen. Kuljettajien tyyppikoulutus täytyi aloittaa, jotta liikenteen alkaessa olisi pätevyydet omaavia kuljettajia. Meidät tyyppikouluttajat täytyi kouluttaa ensin, jotta pystyimme jakamaan tietomme eteenpäin. Materiaaleja oli tietysti tullut valmistajalta, kuitenkin uuden kaluston osalta ne täytyi osin muokata omaan käyttöön sopivaksi Ne ovat teknisiä kuvauksia, josta poimitaan periaatteet ja asiat, joista on hyötyä koulutuksessa ja käytännön työssä. Aivan uutena materiaalina rakennetaan ”häiriöohjeita”, joiden avulla kuljettaja selviää eri ongelmatilanteissa, tämä materiaali kehittyy ja päivittyy vuosien varrella aina vain paremmaksi kokemusten, sekä tiedon lisääntyessä.

Koska kiskobusseja ei ollut vielä käytössä, kuin tämä ensimmäinen 4401, joka oli koeajoissa pitkin rataverkkoa, täytyi meidän kouluttajien saapua Pasilan konepajalle tutustumaan seuraaviin yksilöihin ja oppimaan tämän uuden junan tekniikka. Tampereelta junalla aamuvarhaisella Pasilan asemalle ja kävellen konepajalle. Siellä usein jo valot paloivat hallissa ja valmistajan edustajat tekivät jo työtään, juna oli kyllä muutoin valmis, mutta kaipasi erilaisia säätöjä ja testejä. Siellä me vietimme päiviä, opeteltiin junaa materiaalin avulla, Dm12 tuli tutuksi kiskonpinnasta kattoon ja puskimesta puskimeen. Valmistajan edustajat olivat myös avuliaita vastaamaan kysymyksiin, englannilla niistä selvittiin. Takaisin Tampereelle illalla, monesti oli paperit esillä vielä paluumatkalla.

Vaikka olimme ajelleet testimielessä konepajan alueella, niin linjalle pääsimme useasti koeajojen tullessa mahdolliseksi, uusilla maahan saapuneilla yksiköillä. Siinä pääsi vasta oikeaan tuntumaan ja pystyi kokeilemaan eri tilanteita, kun juna ei ollut kaupallisessa liikenteessä. Koeajoihin kuuluvat myös eri viranomaisten tarkastukset ja testit. Valmistajan edustajat olivat myös tietysti mukana auttamassa vikatilanteissa ja tekemässä omia testejä, sekä säätöjä. Usein kävimme Hämeenlinnassa kääntymässä, sitten takaisin Pasilan konepajalle.

Kohta omat tiedot ja taidot olivat sillä tasolla, että tyyppikoulutus voitiin aloittaa, edelleen oli ongelma, ettei yhtään yksikköä saatu Tampereelle koulutusta varten. Luovana ratkaisuna keksitiin, että neljän kuljettajan ryhmä lähtee mukaani Pasilan konepajalle. Ryhmien kanssa käytiin muutamana päivänä Pasilassa, saimme tutkia junaa rauhassa aamulla, sitten tuli taas koeajojen vuoro. Kiskobussin ohjaamo on ahdas, sinne ei kovin monta sovi kerrallaan, kun täytyi viranomaisen edustajankin pystyä tekemään omat testinsä ja havaintonsa. Aika moista soveltamista sai tehdä, että ryhmä samalla oppi ja sai tarvittavaa koemusta kiskobussin tekniikasta. Omatkaan tiedot eivät siinä vaiheessa olleet vielä hyvät, oppia tuli lisää päivittäin ja sitä jaettiin tiiviisti kouluttajien, kuljettajien, sekä asiantuntijoiden kesken.

 

Pieksämäen varikko oli kiskobussien keskuspaikka, johon aluksi uudet Dm12 kiskobussit vietiin. Vein muutaman yksilön Pasilasta Pieksämäelle tyyppikoulutusryhmän kanssa, siinä tuli samalla ajoharjoittelua. Esimerkkinä 9.12.2005 aamulla lähdimme ryhmän kanssa junalla 160 kello 5.26 Tampereelta Pasilaan 7.12. Kävely sohjoisessa joulukuun aamuhämärässä konepajalle.

Meillä oli uusi Dm12 4409, lähdimme junannumerolla 3961 Hämeenlinnaan kello 8.07. Konepajalta lähdettiin asetinlaite Pasila vitosen luvalla, silloin jo huonokuntoiseksi mennyttä raidetta pitkin korkeintaan 10 km/h kohti Pasilan alaratapihaa, siitä kadun ja pääraiteiden tunnelien lävitse. Vanha Pasilan varikko jäi vasemmalle. Alatavararatapihan (Tässä on nykyään ”Mall of tripla” valtava kauppakeskus) oikeata reunaa ja laskumäen oikealta puolelta ohitse kohti Pasilan yläratapihaa. Asetinlaite Pasila vitosen mies siellä jo tervehti ikkunasta käsi pitkällä, sitten kohti Käpylää ja Oulunkylästä pitkien vaihteiden kautta 80 km/h pääraiteille. Meitä oli viisi kuljettajaa ja kaksi Tšekkiläistä valmistajan edustajaa, sekä JKV:n testausta varten viranomaisen edustaja kiskobussin kyydissä. Ryhmän ajovuorot jaettiin siten, että ohjaamossa oli minä ja kuljettaja harjoittelemassa ajoa, vaihdeltiin matkan edistyessä järjestystä. Matka Hämeenlinnaan kesti pitkään, koska erilaiset testitilanteet veivät aikaa ja paljon seisoskeltiin sivuraiteilla odottamassa. Sitten takaisin kohti Riihimäkeä, jossa oltiin 12.30 ja pienen ruokatauon jälkeen lähdettiin 13.20 Lahteen ja edelleen Kouvolaan. Maksiminopeus oli meillä 120 km/h, MAN:nin koneet siinä lauloivat alakerrassa Voith:hin vaihteistojen säestyksellä. Sillä etenee aika hyvin muun liikenteen seassa. Kouvolassa tuli pitempi paussi. Laitettiin ”peräkylänpendo” parkkiin ja mentiin veturitallin tallipäivystykseen kahville.

 

Ohjaamon vaihto ja kuljettajien kierrätys, ”Onko Mikkeliin mänijöitä, juna män justiinsa” kuulutti seuraava kuljettaja, kun sai lähtöluvan Pieksämäen suuntaan Kouvolan sivuraiteelta. Iltapäivä oli jo pitkällä, olimme ylimääräisenä kulkijana tien tukkona, jouduimme jatkuvasti poukkoilemaan liikennepaikkojen sivuraiteille odottamaan vastaantulevaa liikennettä ja jotkut painelivat ohitse perävalot punaisena. Kun aikaisesta aamusta oli jo kulunut yli kaksitoista tuntia, alkoivat vitsit vähentyä ja väsymys iski kaikilla moukarin lailla, olihan tässä keskitytty asioihin tiiviisti jo pitkän tovin, ei sitä vaan jaksa enää kiinnostua…nyt vaan selvitään tällä ”viidakkopendolla” sinne Pieksämäkeen.

Pieksämäen esiopastin siellä jo kajasti "odota aja 35" tervehdykseksi, perille tultiin 17.26. Ratapihalta lupa varikkoalueelle, seisontaraiteelle, jossa laitoimme ”vankan” seisontatilaan, ulkoliitäntään ja webastot päälle. Nopeasti tallipäivystykseen, oli jo ilta, miten pääsemme vielä takaisin Tampereelle? Autolla asemalle ja noustiin siniseen vaunuun junassa 832. Tampereella oltiin 21.00 aikoihin.

Kuva Dm12 4409 Hämeenlinnassa ja vanha kartta, jossa merkitty Pasilan konepajalla Dm12 valmistelu raide. Nyt on muuten tarkempia tietoja ajankohdasta, löysin vintiltä parikymmentä "Veturimiehen päiväkirjaani"