Työvuoro
Sm1-2 junalla Tampereelta Seinäjoelle perjantaisin 80-90-luvulla sattui
harvoin kohdalle. Silloin työt alkoivat Perkiön tallilta ja
autokuljetus oli asemalle. Pari runkoa tuli Helsingistä R-tunnuksella.
Niistä ensimmäinen runko jatkoi junana 445 Seinäjoelle. Sm-runko seisoi
puoli tuntia asemalla ennen lähtöä, joka oli vuoden 1986 aikataulun
mukaan 17.12.
Konduktöörin
sähkösoitto-opaste ”valmis lähtöön” pirahteli, ajon salliva opaste,
tuulettimet ja valot täysille, ovet lukkoon ja kiinni. Jarrut irti ja
nopeusasettelu 35 km/h. Erityisesti Sm1 junissa, kun oltiin
moottorivaunussa, alkoi sähkön sirinä ja muuttuva pörinä hallita
tuulettimien puhinan kanssa ohjaamon äänimaailmaa. Hasler-nopeusmittari
alkoi nakuttaa kuuluvasti lukemiaan, osallistuen äänimaailman luomiseen
linjaradion kohinan ja yhteyksien puheen pätkimisen kakofoniana.
Nopeusmittarin viisari heilui hieman levottomasti edestakaisin nopeuden
noustessa tasaisesti. Sm1:ssä tuntee tosiaan liikkuvan sähköllä, sen
verran vahvat ovat surinat. Eikös sähkön pitäisi olla äänetöntä…Sm2 on
selvästi erilainen ja hiljaisempi rakenteen erilaisuudesta johtuen.
Tampereelta
Lielahden ratapihan jälkeen alkaa Seinäjoen baana. Sm1-2-junalla
ajaessani siihen suuntaan tuli aina vähän sellainen eksynyt tunnelma.
Helsingin lähiliikenteessä toimiva kalusto vei perjantaisin Seinäjoelle
pääasiassa opiskelijoita ja muita sattumanvaraisesti tähän kyytiin
eksyneitä. En koskaan oikein ymmärtänyt tämän junan tarvetta, ehkä
viikonloppuisin pikajunat olivat liian täynnä. Vahojärvellä tuli joku
matkustajajuna vastaan, Sähkömankeli poikkesi sivun kautta takaisin
uralle kohti ensimmäistä pysähdystä Parkanoon.
Nämä
Sm:mien nopeusasettelut oli yleensä alakanttiin säädetty, monetkaan ei
kulkeneet täyttä 120 km/h, joskus sai hiukan lisää vauhtia, kun piti
käsin rattia ”laidassa”, eihän näille nopeuksille ollut tarvetta
lähiliikenteessä. Siinä sitten keskellä aapoja turvesoita taivalsi Sm
seuraavaan pysähdyspaikkaan Jalasjärvelle, jossa oli puulaituri. Sitten
oli vielä Peräseinäjoki tarvittaessa, kyllä sinne joku opiskelija jäi
vielä ennen Seinäjokea, jonne tuloaika oli 18.55.
Seinäjoella
rungon tyhjennyttyä runko vietiin siihen aikaa seisontaraiteena aseman
eteläpuolella olleeseen vesitornin pätkään. Siinä seisoi 70-80-luvulla
joskus myös Sr1 vetureita. Runko laitettiin seisontatilaan ja ovet
lukkoon, nämä tuli varmistettua huolellisesti, runko seisoi siinä orpona
viikonlopun ja lähti sunnuntaina takaisin Tampereen kautta Helsinkiin.
Normaalisti tuosta junasta paluu oli ”pakettina”, eli matkustajana
Tampereelle.
Eräs
lumimyrsky sunnuntai tulin hakemaan Sm:mää junaan 448 pakettina
Tampereelta. Seinäjoella lumi tuiskasi vaakasuoraan ja vaivoin sain
kahlattua Sm1 kylkeen, lukitus auki ja sisälle. Virittelin junan
käyttökuntoon ja otin yhteyttä Seinäjoen asetinlaitteeseen, kerroin
olevani valmiina siirtymään asemalle. Sieltä kerrottiin kohta
lumimiesten tulevan vaihteeseen auttamaan sen kääntymisessä.
Odottaessani kokeilin liikuttaa hieman runkoa, monta monta kertaa
vaihdoin suuntaa ja tehoja, jotta sain edes liikahtamaan hieman,
helmoihin asti oli melkein lunta. Ajomoottorien ylivirtareleetkin
laukesivat, kävin kuittaamassa. Sain luvan siirtyä pääraiteelle, kerroin
olevani lähes jumissa. Metri metriltä sain lisää liikkumatilaa
runnoessani edes takaisin pussiraiteella. Vaihteella lumimiehet
seurasivat yrityksiä. Aikani siinä takoessani pääsin vihdoin
pääraiteelle ja asemalle. Lähtö 18.35 ja tulo Tampereelle 20.24.
Sm1 6007 moottorivaunun ohjaamo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti