Pendojen yö

 

Pendoliino Sm3 liikenne laajeni Turku – Helsinki väliltä ensin Jyväskylään vuonna 2001 ja tämän jälkeen muualle maahamme. Kaikki 18 junaa olivat käytössä syksyllä 2006. Koska liikenteen laajuus vaati tehokkaan runkojen kierron, ei korjaamiseen ja huoltoon jäänyt paljon aikaa Helsingissä. Turun varikon asema kunnossapidossa oli myös hankala sijainnin suhteen, koska se oli syrjässä Pendojen kierrosta liikenteellisesti. Alkuvuosikymmenen ongelmat aiheuttivat paljon myöhästymisiä, peruutuksia ja runkojen puuttumisia esimerkiksi moniajossa. Välillä yhdessä rungossa oli kahden rungon matkustajat ja toisen rungon puuttuminen aiheutti, että jostain paikkakunnalta puuttui Pendo aamulla junasta. Pendorunkojen siirtely valtakunnassa tyhjänä paikasta toiseen on työllistänyt paljon ainakin kuljettajia. Niitä on ajettu ”yön pimeinä hetkinä” pitkin rataverkkoa varmaan jo lähes parinkymmenen vuoden ajan, alkuvuosina tietysti eniten. Alkuvuosina oli myös ongelmana, että kortillisia kuljettajia oli vähemmän näihin siirtoihin. Jouduin itse myös näihin ”talkoisiin” todella useasti. Kuinkahan paljon näitä siirtoajoaja on vuosikymmeninä tehty, varmaan kukaan ei ole koskaan niitä laskenut. Oma lukunsa on sitten vielä rikkoontumiset, joissa Pendoja on hinattu veturilla korjattavaksi.

 

 Seuraavaksi pari esimerkkiä siirtoajoista.

4.1.2010 Olin toimistossa päivän paperitöissä, kun olin lähdössä neljän aikaan kotiin, käytävältä kuului määräysesimiehen huuto ”Mäkelä tänne”. No menin tietysti katsomaan mikä on hätänä. Oulusta puuttuu huomenna aamulla Pendorunko, totesi hän harmissaan, ketään ei ole saatu viemään sitä täältä Tampereelta eteenpäin. Joku kyllä tuo sen Helsingistä tänne puolenyön aikaan, sinä voisit viedä sen Ouluun aamuksi. Yritin sanoa, että ajoaika ylittyy, eikö joku voisi viedä sitä, vaikka Seinäjoelta tai Kokkolasta eteenpäin. Ei kuulemma löydy kortillisia vapaaehtoisia sieltäkään. Pidät vaikka lepotauon siellä Kokkolassa, ehdotti määräysesimies. No, kai mää sitten ajelen sen sitten Ouluun, totesin ja sain aikataulun käteen, missä oli ainoastaan arvioitu lähtöaika Helsingistä ja junannumero.

 

Menin kotiin elpymään ja soitin Tampereen tallipäivystäjälle, että soittaa minulle, kun se Pendo pääsee lähtemään Helsingistä. Menin illalla nukkumaan ja yhdentoista aikaan puhelin soi, runko oli lähtenyt Ilmalasta. Olin puolen yön aikaan asemalla Tampereen tallipäivystyksessä printtailemassa ETJ-tulosteita. Liikenteenohjaus soitti rungon tulevan raiteelle kaksi kello 0.30. Viinikan suunnasta näkyi kolme valoa, runko numero 7005 pysähtyi kohdalle ja kiipesin ohjaamoon tervehtien tuttua tulevaa kuljettajaa. Junan numerolla 1901 jatkoin heti eteenpäin, värien loistaessa kutsuvasti pohjoisen suuntaan. Liikenne Seinäjoen suuntaan oli aluksi vähäisempää ja sain pudotella 200 km/h aika pitkiä pätkiä. Seinäjoen jälkeen alkoi vastaantulijoita olla jonoksi asti ja sain ylimääräisenä kulkijana poukkoilla sivulle odottamaan useasti. Ennen Kokkolaa otin yhteyden liikenteenohjaukseen ja pyysin johonkin sivuraiteelle, jossa ajattelin vetää tunnin unet, että jaksan Ouluun asti, myös ajoaika olisi muuten liian pitkä. 

 

Heräsin penkiltä kännykän herätykseen, kaivoin termarista kahvia ja kerroin olevani taas valmiina jatkamaan kohti Oulua. Aamuyö oli jo pitkällä, matkaa oli vielä parisataa kilometriä. Aamu kuudeksi pitäisi päästä, koska juna olisi silloin lähdössä Oulusta. Uskoin aikaa olevan hyvinkin riittävästi, silti aika alkoi huveta uhkaavasti, junia tuli vastaan tasaisella tahdilla, minä odottelin niitä sivuraiteilla. Jossain kohtaa soitin liikenteenohjaukseen ja kysyin tilannetta, oletteko ajatelleet, että olen Oulussa ennen lähtöaikaa. Kymmenen minuuttia ennen junan lähtöaikaa saavuin lähtöraiteelle, jossa lähtevä kuljettaja ja henkilökunta tervehti ja matkustajat seisoivat odottamassa. Ajopöydän sulkeminen ja yhteys sisäpuhelimella lähtevään. Minä jäin niille sijoilleni penkille ja vaivuin uneen lähes Tampereelle asti.

 

Toinen esimerkki oli muistaakseni 2003, en ole kaivanut sitä muistikirjoista. Kuitenkin minut passitettiin matkustajana hakemaan Pendoa Ilmalasta ja viemään sen Jyväskylään aamu kuuden lähtöön. Notkuin Ilmalassa puolen yön aikaan ja minulle kerrottiin, ettei ehjää runkoa tahdo löytyä. Viimein sain 7001 rungon, jonka sanottiin olevan puolitehoinen toisen vetosäätäjän ollessa poissa pelistä. Tämä yöllinen seikkailu meni jotenkin Tampereelle asti, vaihdoin asemalla toiseen päähän, kello oli jo silloin melkein kolme. Lähdin kohti Jyväskylää, ennen Orivettä tuli lisää ongelmia. Olin jo ohittamassa Orivettä, kun totesin, että nyt ei ota enää ollenkaan tehoja, pysähdyin vähän aseman jälkeen. Siinä sitten erilaisia ”Emty test, C&C reset, väylän vaihtoa” ym. ei auttanut. Radassa tässä kohtaa on pieni nousu ja pyysin liikenteenohjausta päästämään minut takaisin asemalle rullaamalla. Pääsin juuri ja juuri linjalta asemalle, pois linjalta tukkeena, että muut junat pääsivät kulkemaan.

 

Sitten aloitin ”jumpan” tämän protorungon kanssa. Tietysti odotin, että saan sen kulkukuntoon uudestaan, vajaa pari tuntia erilaisia ”temppuja ja taikoja” tuli tehtyä, ”mykkä pimeenäkin” sitä välillä pidin, ongelmat tuntuivat välillä vaan lisääntyvän. 159 metriä tuli useasti käveltyä lävitse.. Loppujen lopuksi aika kului loppuun, tämä runko oli niin epävarmassa kunnossa, ettei sillä enää kerennyt, eikä uskaltanut ajaa Jyväskylään aamuksi. Liikenteenojauksessa päätettiin perua juna. Minä sain sen Orivedellä kuitenkin ajan kanssa siihen kuntoon, että se voitiin ajaa takaisin Ilmalaan. Ajoin sen aamulla Tampereelle, josta varakuljettaja vei sen Helsinkiin. Hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä.

 

 

 

Kuva vuodelta 2001 Sm3 7003