Talviaisen sepelijuna helteellä ja Tve4 reissu pakkasella

 

Valokuva Orivedeltä sepelijunasta vuodelta 1978, toinen tutkintaselostuksesta. Kolme tarinaa Talviaisesta Ov - Jy väliltä, helteisenä kesäpäivänä ja helv…kylmänä talvipäivänä, sekä veturin teli kiskoilta tutkintaselostus, jossa en ollut osallisena.

Ensimmäinen tarina tapahtui vuoden 1978 kesällä. Työvuoro sepelijunaan, jolla oli tarkoitus levittää sepeliä Talviaisen liikennepaikan kakkosraiteelle. Varhaisena kesäaamuna alkoi työvuoro Perkiön varikolta. Kuljettajan kanssa ilmoittauduin työvuoroon tallipäivystyksessä ja saimme aikataulut ja veturin. Lähdimme Dv12 2540 veturilla veturina Orivedelle, josta haimme konduktöörin mukaan. Junamme oli Oriveden kivilouhimolla, joka on Oriveden asemalta muutaman kilometrin päässä Siitaman suuntaan. Siellä oli linjavaihde, johon konduktööri sai avaimet Oriveden asemalta. Junallinen sepeliä Mas- vaunuissa oli siellä meitä odottamassa, veturin kytkennän jälkeen oli vuorossa jarrujen koettelu. Näissä vaunuissa oli muuten todella huonot 2-paine jarrut, kuormattuna täytyi olla tosi tarkkana jarrutuksissa, ettei mennyt pitkäksi. Kun juna oli valmis ja saimme luvan palata Orivedelle, niin matkamme jatkui kohti Talviaista.

Saavuimme Talviaisiin aamupäivällä, jolloin lämpötila oli jo noussut lähelle hellettä. Siellä oli työporukka odottamassa meitä. Konduktööri kävi neuvottelemassa tilanteesta ja aloimme työhön kakkosraiteen toisesta päästä. Sepelivaunujen purku tapahtui porukan noustessa vaunuihin ja avatessa vaunun purkutoiminnon. Tilanne eteni niin, että sepeliä purettiin junan paikalla ollessa ja kun piti siirtää junaa eteenpäin, se ei enää liikahtanutkaan. Kun ihmeteltiin, miksi junaa ei saada liikkeelle, selvisi että osa vaunuista oli purettu lähes kokonaan paikalla ja vaunut olivat nyt juuttuneet sepeliin. Miksi näin kävi, niin en varmaksi muista. Sepelijunamme oli siis jumissa sepelissä Talviaisen kakkosraiteella, onneksi pääraide jäi vapaaksi, jotta junat kulkivat.

Sitten työporukka alkoi selvittämään mistä saataisiin kaivuri, jotta juna saataisiin irti sepelistä. Orivedeltä luvattiin lähettää iltapäivällä, eli aikaa meni tunteja. Sammutimme veturin ja aloimme viettämään vapaa-aikaa. Saimme auton lainaksi ja kävimme kaupassa hakemassa lisää evästä. Aikaa kului ja kaivuria ei näkynyt, kävimme kävelemässä pitkän lenkin ja otimme aurinkoa järven rannassa, joka on ihan liikennepaikan vieressä. Päivä kului ja illansuussa kaivuri tuli paikalle ja alkoi raivaamaan sepeliä. Juna saatiin irti illalla ja pääsimme lähtemään takaisin Tampereelle, vaunuston jätimme Orivedelle ja jatkoimme vetureilla Perkiön varikolle. Helteisen kesäpäivän työvuorosta tuli tosi pitkä, kuitenkin se on jäänyt mieleen erityisen mukavana ja leppoisana koneapulaisaikani työnä. Tästä reissusta olisi varmaan pitänyt maksaa huviveroa!

 

Sorajuna Orivesi 1978 Dv12 2540

 

Tve4 reissu pakkasella

Tampere - Jyväskylän rataa sähköistettiin vuonna 1993. Minulla oli työvuoro Talviaisiin ”orsienlaittojunaan”, johon menin Tampereelta autolla Talviaisiin, jossa Tve4 (nykyisiä Tka8) veturi oli sivuraiteella kytkettynä vaunustoon yön ajaksi. Pakkasta oli rajusti, kun saavuin perille, mittari näytti -32 astetta aamulla. Epäilin hiukan, lähteekö nelkku käyntiin, hyvin kuitenkin scania hörähti, kun lohko oli ollut lämmityksessä. Hytti oli kuitenkin pakkasen puolella, kun sisälämmitin ei jaksanut ylläpitää lämpöä. Kun kaikki oli valmiina ja piti lähteä liikkeelle nelkun vaihdelaatikko ei suostunut toimimaan, vivustot olivat niin jäykkiä, ettei ne ajopöydän hallintalaitteista liikkuneet. Ei auttanut, kun ottaa lattialuukku pois ja ohjata vaihteita ja suuntaa jalalla avustaen. Näin päästiin linjalle töihin. Koska matkat olivat lyhyitä ja tehoja ei tarvinnut paljon käyttää, niin moottorin lämpö ei siinä kylmyydessä noussut ollenkaan, eikä vaihteistokaan lämminnyt niin, että olisi painikkeista toiminut.

Työporukka teki vaunun katolta asennustöitä, onneksi heillä oli todella hyvät varusteet talvitöihin ja kävivät välillä lämmittelemässä vaunussa. Minä olin varustautunut myös hyvin, mutta tuntien istuminen ohjaamossa, jossa oli pakkasta, kun lattialuukkukin piti olla välillä auki, toi kylmyyden ”luihin ja ytimiin”. Kaiholla muistelin sitä hellekesän työvuoroa sorajunassa. Haarahyppyä ja muita liikkeitä tuli harrastettua, mutta pitkän päivän aikana kylmyys meni niin syvälle kehoon, että seuraavana aamunakin palelin vielä kotona. Tässä oli kaksi erilaista työvuoroa Talviaisissa, aivan eri olosuhteissa…