Dr14-sarjan veturit saneerattiin Hyvinkään konepajalla vuosina 2002–2005 nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi. Saneerauksessa veturin ohjaamo uusittiin täydellisesti ja veturit maalattiin uudestaan. Veturien tekniikkaan tehtiin pieniä parannuksia ja osa vetureista varustettiin JKV-veturilaittein. Ohjaamohytin etu- ja takaseinien kuljettajan puoleisia ikkunoita suurennettiin hieman alaspäin ja ajopöytä uudistettiin kokonaan, jotta kuljettajan penkiltä olisi parempi näkyvyys puskimiin. Ergonomia oli päivitetty 2000-luvulle
Tampereella käytössä ollut Dr14 1868 oli saneerauksessa Hyvinkään konepajalla. Tämä 86 tonnia painava veturi oli valmistunut Lokomolta vuonna 1971, silloin sarjatunnus oli Vr12. Tampereella nämä veturit olivat pääasiassa raskaassa vaihtotyössä Perkiön ja Viinikan ratapihoilla. Saapuneiden tavarajunien työntäminen laskumäkeen Perkiöstä ja vaunujen jaottelun jälkeen uusien tavarajunien kasaaminen Viinikassa. Käytännössä oli arkena vuorokauden ympäri kaksi Seepraa tässä työssä kiinni.
Sain tiedon Dr14 valmistumisesta konepajalla ja kollegan kanssa sovimme päivän, jolloin haemme sen ”kotivarikolle”. Lähdimme aamulla 24.2.2004 matkustajajunalla Riihimäelle, jossa vaihdoimme paikallisjunaan Hyvinkäälle. Oli upea talvinen päivä kävellä asemalta Hyvinkään konepajan portille, jossa esitimme asiamme portinvartialle ja pääsimme alueelle sisään. Siellä Seepra seisoi kiiltävänä konepajan eteläpuolella kuin uutuuttaan hohtavana. Konepaja oli taas laittanut parastaan, upea saneeraus teki taas tälle veturille vuosikymmeniä lisää. Valokuvia otettiin ja samalla tutustuttiin muutoksiin eri kohteissa, koska tämä oli ensikosketus veturiin muutoksien jälkeen. Kiipesimme maalintuoksuisen veturin ohjaamoon. Sitten vaan ohjausvirrat päälle, apumoottorin käynnistys tuottamaan paineilmaa ja sähköä, tuttu pörinä alkoi takakonehuoneessa. Tarkistimme polttoaineen, nesteet ja muut kohteet, sekä varmistimme, että voimme lähteä ”Seepralla” Tampereelle! MAN:nin esivoitelukin oli muutettu sähkökäyttöiseksi, entisen käsipumpun sijaan. Pääsäiliön paineet nousivat mittareissa. Päämoottorin käynnistyskytkimestä kääntö ja MAN jyrähti upeasti käyntiin. Äänieristys oli selvästi parantunut. Aluevaihteen kääntö kammella ohjaamon lattianrajasta, josta vivusto vaihteistoon, T-asentoon, jotta voisimme ajaa 75 km/h maksiminopeutta. Tämä oli edelleen hiukan hankala toimenpide tässä veturissa, harvoin käännelty.
Nyt päästiin kokeilemaan istuimen käsinojiin sijoittuja uusia tehonsäädön ja jarrujen joystickkejä, joihin oli sijoitettu muitakin toimintoja. Olipa käytännöllinen uudistus, mitähän vanhat Lokomolaiset sanoisivat muutoksista? Istuimen monipuoliset säädöt kohdalleen, ajo sujuu loistavasti näillä hallintalaitteilla. Näkyvyys on parantunut pitkän nokan suuntaan ja toiseen suuntaan riittää istuimen kääntö ja hallintalaitteet ovat edelleen käsissä. Siinä tuli ajeltua ensin edestakaisin konepajan raiteilla. Sitten olimme valmiina lähtemään Hyvinkään asemalle ja luvat soitimme liikenteenohjaajalta. Lähdimme valumaan Hyvinkään asemalle.
Hyvinkäällä kytkin JKV-laitteen päälle ja syötin siihen tarvittavat tiedot, niin olimme valmiit junannumerolla 3681 kohti Tamperetta. Tuttu MAN:nin murina saatteli meidät linjalle tehoportaalla 16, turbon häiritsevä vihellys oli saatu vaimenemaan äänenvaimentajalla saneerauksessa, myös muu melu oli vaimentunut huomattavasti ohjaamossa. Riihimäellä odottelimme, jotta nopeammat pääsevät ohitse, samoin Hämeenlinnassa ja Toijalassa. Seepralla linjalla ajo oli harvinaista herkkua, muutama siirtoajo ja juna on työvuosien aikana näillä tullut tehdyksi ratapihatyöskentelyn lisäksi. Seepra ei ole kovin ripeä linjalla T-aluevaihteella pelkällä veturillakaan, kun vaihdelaatikosta puuttuu suora vaihde. Momentinmuunnin ei pidä yllä maksiminopeutta pienissäkään ylämäissä. Ennen tunnelma oli linjalla ”paljon melua tyhjästä”, nyt melu oli vähentynyt. V-aluevaihteella (43 km/h) ratapihalla se on kova luu siirtelemään tuhansien tonnienkin junaa, siihen se on suunniteltu.
Tampereella suunnittelimme kaikille veturinkuljettajille päivän kertauskoulutusta, joilla on pätevyys Dr14 veturiin. Siihen kuului noin viiden tunnin tekninen kertaus koneen päällä, sekä vierailu junatoimistoon, jossa tutustuimme laskumäen käyttöön paikallisen henkilökunnan näkökulmasta. Tarkoitus oli avartaa eri ammattiryhmien näkemystä ja kokemusta yhdessä tehtävästä työstä ratapihoilla ja laskumäessä. Veturinkuljettajat olivat vielä muutamia vuosia töissä näillä Dr14 vetureilla ratapihoilla, kunnes ne siirtyivät radio-ohjauksen myötä ratapihahenkilöstön käyttöön 2010-luvulla.
Videoclippi veturin hausta Hyvinkään konepajalta
 |
| Dr14 saneerattu ajopöytä |
 | ||
| Saneraattu sähkökojekaappi ohjaamossa |
 |
| Dr14 1869 ohjaamo vuodelta 1980 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti