Tässä
tarinaa noin 24-vuotta sitten ajamastani viimeisestä Dr13 vetoisesta
matkustajajunasta Tampereelta Turkuun ja ensimmäisestä JKV ajosta Turku
Tampere välillä.
Toukokuun
lopulla 19.5.2000 tulin Perkiön varikolle töihin kello 19.57. Melkein
kesäinen ilta tuntui mukavalta kävellessäni parkkipaikalta
tallipäivystykseen. Siinä muutama Deeveri seisoi liitännässä tallin
eteläpuolella ja pari Alstomia oli ulkona Hurupuolen raiteilla.
Tallipäivystyksessä otin aikataulukansion, tulostin ETJ-listauksen ja
sain veturiksi Dr13 2349. Keskusteltiin parin kollegan kanssa, että
viimeiset reissut alkavat olla näillä vetureilla matkustajajunissa.
Täydensin vielä korvatulppia ja uudet työhanskat.
Lähdin
ajovalmiushuollon kautta veturille. Dr13 2349 seisoi hurutien
eteläpäässä mykkänä. Tämä ranskatar oli vielä ryhdissään ja värit olivat
kirkkaat. Pientä ehostusta oli saatu vielä viime vuosiin
yksinajomuutosten myötä. Katsoin polttoaineen määrän helman alta ja
kiersin veturin. Hieman oudolta tuntui, oliko tämä meidän vuosikymmeniä
kestänyt suhde nyt tässä. Ohjaamossa suuntakahva K-asentoon, konehuoneen
syövereissä käyn pumppaamassa käsipumpuilla molempien MGO:iden
polttoaineet ja esivoitelun. Sitten konehuoneen keskikaapin luo, josta
ohjausvirrat ja molempien pääkoneiden käynnistäminen peräjälkeen.
Generaattorien starttivoimalla akustosta, pyörähtävät koneet tuttuun
ronksutukseen ja kohinaan. Jarrulajiasettimen R-asennon ja aluevaihteen
M-asennon tarkistus. Ohjaamossa piirturiin nimmari ja tiedot, nappulat
valmiiksi ja menoksi, Perkiön pussin kautta ratapihoja pitkin Sorin
sillalle aseman läheisyyteen odottamaan ja asemalle runkoon kiinni. Juna
822 Tampere Turku. Junaa oli 32 akselia, 493 tonnia ja pituus 230
meträ. Lähtö Tpe 21.12, Tku 23.20.
Sieltä
idästä tuli sininen runko, minä ajelin kiinni Alstomilla.
Matkakuntoisuuden tarkastus, radiolla ”valmis lähtöön” konduktööriltä,
ajonsallivat opasteet. Jarrut irti, pari tehoporrasta, ranskatar otti
kevyesti koukussa olleen sinisen junan liikkeelle. Vaihteissa pujottelua
pääraiteelle, Alstomi nitisi ja natisi mutkissa ja kori keinahteli
hieman ulkosyrjille. Koko ruoto linjalla, nyt tehoja pienellä
tehoratilla tasaiseen tahtiin aina 20-portaalle saakka. Vauhti kiihtyi
ripeästi MGO:iden laulaessa kumpikin täysillä. Junatoimiston kohdalla
vauhtia oli noin 80 km/h, servot laskivat tehot takaisin 10-portaalle.
Vihreä merkkivalo syttyi kentänheikennyksen merkiksi ja
ratamoottorivirrat hyppäsivät reilusti ylöspäin, kierrokset nousivat
takaisin molemmissa moottoreissa 1500 r/min korville. Ranskatar sai
lisää puhtia ja vauhtia ennen Rukkamäkeä, jossa noustaan pitkästi kohti
Sääksjärveä. Halserin viisari heilui karvan verran satasen päälle tutun
piirturin raksutuksen säestäessä menoa.
Sääksjärveltä
alamäkeen, MGO:t saivat taas huilata. Alstomi heilahteli hieman
kaarteissa, telit narskuvat ja hakivat paikkaansa kiskojen välissä.
Pientä pysty nypytystä ja tärinää, normaalia ”myymäläauton” elämää.
Ohjaamon pienet yksinajomuutokset olivat muuttaneet peilejä paremmaksi,
samoin häikäisysuojat olivat helposti säädettävät. Takaseinän pinnoitus
harmaalla verhoilulla piti hieman melua paremmin konehuoneen puolella.
Turvalaitteen poljin ja joystick mahdollistivat liikkumisen ohjaamossa,
kun jalkoja tarvitsi välillä oikoa. Tilaa oli edelleen yhtä
vähän.”Dreihan” läpi tuli raikasta ilmaa ohjaamoon.
Toijalan
pysähdys, ”822 valmiina lähtöön” kuuluu linjaradiosta konduktöörin
ilmoituksena. Kohta kaarretaan Turun radan suuntaan, linjaradion kanavan
vaihto kakkosesta kolmoseen. Paljon on vielä vartioimattomia
tasoylikäytäviä, vislattava on tuollekin autolle. Urjalassa vielä huonoa
väriä, hiukan hillitsen menoa. Kolme valoa lipuu siellä sivulle
odottamaan. Värit vaihtuivat, lisää tehoa Alspommiin. Tavarajuna
sivulla, morjens vaan sinulle kohdattava, Dr13 ponnistelee ylämäkeen
tiukasti Urjalasta. ETJ:ssä oli ylimääräinen rajoitus ennen Humppilaa,
taitaa olla vielä roudan jättämä hiljennys. Muutenkin rata Turkuun on
mutkainen ja pysyviä nopeusrajoituksia on edelleen runsaasti.
Humppilassa pysähdys, sitten kohti Loimaan pysähdystä. Kyrössä
sujahdetaan täyttä vauhtia ohitse, täältä on monituiset kerrat haettu
puujunia.
Kyrön
jälkeen lasketellaan alamäkeä kohti Auraa. Ennen radan peruskorjausta
Auran mutkissa oli aika alhainen nopeusrajoitus. Elävästi on jäänyt eräs
talviaamuinen juna, jossa jarrutus alamäessä jäi hieman myöhään, eikä
se purrut oikein hyvin lumikelin vuoksi alamäessä. Hätäjarrutus, silti
mentiin Alstomilla reilua ylinopeutta Auran kurvissa. Hiukan otti teli
tiukkaa oikeata reunaa laipalla vastaan ja kori kallisteli ulkokaarteen
puolelle. Pientä tykytystä, mutta hienosti Alstomi kuitenkin sujahti
taas suorille. Kiitos siitä ranskattaren notkeille lanteille, aika
elastinen satatonninen. Dr13 omat jarrut ovat ehkä huonoimmat VR:n
vetureista kautta aikain? Erityisesti veturina liikuttaessa linjalla
ilman vaunuja, oli oltava erityisen tarkkana. Ennakoitava oli
jarrutukset toodella aikaisin, kun vauhtia oli reilusti.
Liikennepaikat
Karviainen ja Maaria ennen Turkua. Kaupungin kevätkesäinen hämärä otti
vastaan alamäkeen rullailevan Alstomin sinisine vaunuineen. Rouskuvien
telien ja ranskattaren korin pienessä heilunnassa jarruttelin viimeisen
kerran Turun asemalle. Tässä se nyt oli, minun viimeinen kerta Dr13
veturilla matkustajajunassa, 2000-luvun alussa. Pitkän taipaleen on
tämäkin yksilö taivaltanut sieltä 60-luvulta. Yhden tavarajunan ajoin
vielä pari viikkoa myöhemmin, siihen loppui yhteistyö näiden Alstomien
kanssa. Mon cheri! Tres bien!
Vaihtotyöt,
runko sivuun huoltoraiteelle ja Alstomi lepäämään tallin nurkalle.
MGO:t hiljenivät nappia painamalla ja minä vaivuin lepohuoneen
hiljaisuudessa uneen.
Kello
herätti vähän ennen kuutta. Aamukahvi ja vetureille 2737+2549 junaan
801. Junaa oli 28 akselia, 476 tonnia ja 213 metriä. Lähtö Turusta 6.55.
Nyt olikin ensimmäinen kerta, kun sain ajaa JKV, eli kulunvalvonta
päällä Turku-Tampere välin. Kulunvalvonta oli hiljattain valmistunut
tälle rataosalle. Mielenkiintoista uuden oppimista tälle rataosalle,
miten baliisit oli asennettu eri paikkoihin ym. Olipa taas yhden
rataosan turvallisuus parantunut huomattavasti. Aika muutos tässä
kohtaa, kun Alstomit poistuivat ja sähköveturit tulivat myös tälle
välille juniin, sekä kulunvalvonta antoi turvaa ajamiseen. Tampereella
olin kello 9.04, veturit Perkiön tallille. Taas oli yksi muistoinen
työvuoro tehty.
Vaikka
Dr13 2349 poistettiin aktiivipalveluksesta pari viikkoa tämän reissun
jälkeen, sai se myöhemmin uuden tehtävän Hyvinkään Rautatiemuseolla ja
perinnejunan ”Valtterin” vetäjänä. Näin jäi jälkipolville ihailtavaksi
kyseinen ”ranskatar”.
Valokuvat
junan 822 veturista 2349 lähtiessäni Perkiön tallillta junaan
19.5.2000. Vieressä on Dr13 2325 ja ajovalmiushuollossa häämöttää vielä
yksi Alstomi. Ohjaamokuva, aikataulukirjassa 822 aikataulu.
 |
| Dr13 2349 Perkiön varikolla 19.5.2000 junaan 822 |
 |
| Dr13 2349 ohjaamo 19.5.2000 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti