Turvejunassa savusukellusta ja uintia hurun alitse

 

Kuva Dr12 konehuoneen käytävästä generaattorin kohdalta vuodelta 1981. Sitten pari tarinaa turvejunista, joita ajettiin Tampereen Naistenlahteen Parkanonradan ympäristöistä.

Olimme menossa Dr12 veturilla varhaisena aamuna syksyllä 1981 hakemaan turvetta Tampereen Naistenlahteen Ylivallista Tpe – Sk radan varresta. Vähän ennen Ratikylää MAN sammui ja savun tuoksu oli ohjaamossa myös vahva. Kuljettaja ilmoitti Parkanon kaukolle vaikeuksista. Avasin konehuoneen oven ja näin heti, että lieskat nousevan moottorin vapaan pään edestä lattian alta. Reippaana koneapulaisena otin tietysti ohjaamon kahdesta sammuttimesta toisen kantoon ja konehuoneeseen sammuttamaan lieskoja. Tyhjensin hiilidioksiidi sammuttimen siihen moottorin pään eteen, mutta en päässyt niin lähelle, että olisin saanut sitä lattian rakoon, mistä palo oli alkanut. Takaisin ohjaamoon ja kurkkimaan tilannetta oven raosta. Lieskat alkoivat uudestaan ja minä toiseen pulloon kiinni ja konehuoneeseen, jossa oli jo savua runsaasti. Kuljettaja huusi, että et mee enää sinne ja oli hihassa kiinni. Tyhjensin kuitenkin ovensuusta tämän toisenkin pullon koneen suuntaan ja löin oven kiinni. Savua oli jo ohjaamossakin runsaasti. Me kerättiin kuljettajan kanssa kamat työlaukkuun ja vaatteet päälle, laskeuduttiin ratapenkalle. Siinä sitten seisottiin vierekkäin laukut kädessä ja katseltiin ylös hurun konehuoneen sivuikkunaan näkyykö vielä liekkejä. 

 

Silloin ei ollut minkäänlaisia erillisiä huoltoteitä ratojen varsilla, tässäkin kohtaa oltiin keskellä ei mitään ja aavaa suota silmänkantamattomiin. Palokuntaa oli turha soittaa, ei sinne olisi millään päässyt, eikä silloin ollut muuta yhteysmahdollisuutta kuin linjaradio. Ratapenkalla aikamme seurasimme tilannetta, näytti siltä, että palo oli sammunut. Nousimme ohjaamoon ja avasin konehuoneen oven, liekkiä ei enää näkynyt, vain savua leijaili MAN:nin yllä. Kuljettaja pyysi Parkanon kaukon välittämään hinausapupyynnön Tampereen tallipäivystykseen. Sopivat kaukon kanssa, että perässä tuleva tavarajuna työntää meidät Ratikylän liikennepaikalle, pois linjalta. Siellä sitten odottelimme pari tuntia, kun tallivarat tulivat Dv12 parilla apuun. Menimme yhdessä Ylivalliin ja teimme siellä vaihtotyöt ja palasimme Dr12 hinauksessa takaisin Tampereelle. Kuulin myöhemmin, että palo oli saanut alkunsa Servosäätäjän rikkoutuneista johdoista, jonka ympärillä oli sopiva öljy pa. ym. moska.

 

 

Toinen tarina työreissusta turvejunassa tapahtui muistaakseni kesällä 1988. Olimme hakemassa hurulla turvejunaa Peräseinäjoelta. (Tpe – Sk) Se oli todella kuuma pyhäpäivä ja takaisin tullessa ohjaamon lämpötila oli jo huonon saunan lukemissa, huruissa ei ollut ilmastointia. Muistelimme työkaverin kanssa, että Madesjärvellä rata kulkee järven poikki, jos vaikka käytäisiin uimassa. Kysyin Parkanon kaukolta, kuinka on muuta liikennettä ja hän sanoi, että hyvin olisi tunti aikaa, kun muutenkin oltiin jo etuajassa, viikonlopun liikenteen vähyyden vuoksi. Sovittiin että käydään uimassa ja ollaan seuraavalla liikennepaikalla määrättyyn kellonaikaan mennessä. Pysäytin junan järven kannaksella olevan sillan pieleen. Sitten vaan vaatteet pois ja uimaan. Siinä tovi kroolattiin Madesjärvessä ja tuli uitua pari kertaa hurun alitse sillan kohdalla. Uinti teki helteellä hyvää ja kiipesimme takaisin veturin päälle virkistyneenä kuivaamaan ja vetämään vaatteet päälle.

Sitten vasta kiinnitimme huomion järven lahden rannoilla oleviin kesämökkien laitureihin, niillä oli porukkaa katsomassa pysähtynytttä huruvetoista turvejunaa ja heiluttamassa meille. Muutama kunnon vihellys tervehdykseksi ja veturimiehet heiluttaa ikkunasta, näin taas matka jatkui virkeänä kohti Tamperetta..

 

 

Dr12 konehuoneen käytävä vuodelta 1981