Tässä on taas rautatiehistorian havinaa vuosikymmenten takaa. Tätä työvuoroa tein ajoittain 1970-luvun lopulla, työaika oli 14–22. Perkiön varikolla apulaisen tehtäviin kuului tallipäivystäjän ja Dm7 huoltokuljettajan avustaminen. Tallipäivystäjän huoneessa oli lasiseinän takana pitkä pöytä, jossa oli kaksi tuolipaikkaa. Pöydällä oli useita puhelimia ja radiopuhelimia. Apulaisen tuoli oli seinän vieressä, jossa oli koukkujen pitkät rivit. Näissä koukuissa roikkui veturien avaimia, sekä muita varikon alueen avaimia. Silloin kaikki asiat olivat vielä papereissa, niitä lojui pöydällä, sekä mappeja, joissa säilytettiin erilaisia ohjeita ja määräyksiä. Tallipäivystäjällä oli tarkat tiedot miehistö- ja veturikierroista. Hän myös piti tarkkaa kirjanpitoa kaikesta toiminnasta 24/7/365. Kerron toisessa tarinassa tarkemmin tallipäivystäjän työstä, jota olen myös tehnyt aikanaan.
Tallipäivystyksen miehistötilojen seinät olivat täynnä ilmoitustauluja, joissa paperiset tiedotteet roikkuivat hyvässä järjestyksessä. Ilmoitustaulut oli jaettu osastoihin: ”junaturvallisuus, työsuojelu kalusto” ym. Kyseisen osaston uusin tiedote laitettiin ilmoitustaulun ylälaitaan, vanhempia siirrettiin alaspäin ja alareunasta mappiin. Lomalla olleen veturinkuljettajan täytyi mennä tiedotteet läpi siihen asti, kun tuli vastaan jo luettu tiedote, kaikissa osastoissa.
Tallipäivystäjän huoneen ja miehistötilan seinän keskellä aukossa oli iso puolentoistametriä halkaisijaltaan ja metrin korkea rulla, jossa oli lasiluukkujen takana vuorotaulut. Tätä rullaa sai molemmista huoneista pyöritettyä ja katsottua siihen laitettuja veturimiesten vuorotauluja. Siihen oli laitettu vuorot numerojärjestykseen, esimerkiksi linjavuorot 1–3, moottorihuolto, Dm7-vuoro, Sm-vuoro, päivystysvuoro, tällipäivystys-vuoro ja pikkulista. Siinä oli nähtävissä kolmen viikon työvuorot. Veturimiehen työnumero oli listan ylärivillä riveittäin ja siitä alaspäin katsoessa saraketta oli nähtävissä työvuorot. Pikkulista koostuu seuraavan päivän ylimääräisistä työvuoroista, jotka eivät ole vuorojärjestelmässä. Kaikille tamperelaisille veturimiehille jaettiin vihko, jossa oli kaikkien vakityövuorojen selosteet tunteineen ym. tietoineen.
Miehistötilan ovi kävi tiuhaan, vuorokauden aikana siitä kävi jopa satoja veturimiehiä. Tampere oli vilkas risteysasema niin matkustaja, kuin tavaraliikenteessä. Eri varikoiden miehet sulassa sovussa tarinoivat pöydän ääressä, kahvikuppien höyrytessä käsissä. Monenlaista suomen kieltä kuului puheensorinassa, niin turunmurretta, kuin lupsakkaa savolaista viäntämistä. Shakkilaudan ääressä oli melkein aina matsi menossa. Pikashakki oli yleisin, joku juna odotti vetureita, kiire hellitti hetken pelin tuoksinassa. Nortti kärysi ajoittain ja uudet pullat toivat herkullisen tuoksun kahvipöytään aikaisin aamulla. Joku täydensi salkkuunsa kaapista korvatulppia, uusi litteä patteri taskulamppuun ja uudet puhtaat työhanskat.
Apulaisena istuin tallipäivystäjän oikealla puolella avaintaulun vieressä. Otin vastaan tulevien vetureiden avaimet ja kirjasin tiedot papereihin. Katsoin koukkutaulusta, oliko veturi Tampereen kirjoilla, sille löytyi oma numeroitu paikkansa. Dr12 vetureilla oli kaikilla omansa. Dv12 vetureiden osalta oli myös kotivarikon koukut. Muuten laitoin ne esimerkiksi Sr1 rivin koukkuihin tai ”Nallen” riviin. Sr1:set seisoivat siihen aikaan varikon seisontaraiteella ulkoliitännässä virroitin alhaalla, avaimet tuotiin tallipäivystykseen. Lepohuoneiden avaimet olivat alarivissä. Siinä taulussa oli paljon avaimia eri paikkoihin varikolla ja ympäristössä. Esimerkiksi vaunupajan avaimet, kun tallivarat veivät illalla sinne sorviveturin aamua varten valmiiksi. Lähtevien vetureiden avaimet ojensin myös veturimiehille lasiseinän luukun kautta. Veturien avainten kuljetus veturista tallipäivystykseen loppui joskus 1980-luvun lopulla.
Perkiön varikon konttori oli erillinen rakennus, jonka pitkässä siivessä toisessa kerroksessa oli käytävän molemmin puolin konttorihuoneita. Päätyhuoneessa oli varikonpäällikön toimisto. Toimistosiiven alakerrassa oli autotallit. Toimistorakennuksen toisessa päässä oli kolme kerrosta, jossa oli veturimiesten lepohuoneet. Alimassa kerroksessa oli veturimiesoppilaskoulun tilat, jossa siihen aikaan opiskeli uusia innokkaita veturimiehiä. Ulkona talon seinässä oli metallinen Dr12 profiili, oppilaskoulun merkkinä. Luokkahuonetta käyttivät tietysti ajoittain muutkin alueella työskentelevät ammattiryhmät.
Siinä kello 15 aikoihin puhelin pirahti tallipäivystyksessä, käsky kävi, että vie työvuorolistat määräysesimiehelle. Minä availin lasiluukkuja vuororullasta ja otin isot vuorotaulupaperit pois, kaikki pinoon. Samalla otin postin mukaan ja lähdin viemään niitä määräysesimiehen luo konttoriin. Tunnin päästä menin hakemaan työvuorolistat ja laitoin ne takaisin lasiluukkujen taakse rullaan. Välillä apulaisen tehtäviin kuului postin jakaminen veturimiesten postilaatikoihin, niitä lokerikoita oli varikon käytävällä pitkät rivit. Sinne jaettiin henkilökohtaista postia, Virallisia Tiedotuksia-lehti, viikoittain uudet Viikkovaroitus vihot, teknisiä tiedotteita, junaturvallisuuteen ja aikatauluihin liittyvät korjauslehdet ja paljon muita tiedotteita.
Seuraavana tehtävänä oli kello 16 jälkeen veturimiesten työvuorokyselyihin vastaaminen. Määräysesimies oli suunnitellut heittomiesten seuraavan päivän työvuorot ja muutokset vakinaisiin työvuoroihin. Siihen aikaan Tampereella oli iso joukko koneapulaisia ja kuljettajia heittovuorossa ja heidän oli tiedusteltava puhelimella työvuoronsa. Meillä oli tallipäivystäjän kanssa paperi, jossa oli niiden veturimiesten työnumerot valmiina, joille oli työvuoro ja missä vuorossa se sijaitsi seuraavana päivänä. Puhelin soi taukoamatta kello 16 jälkeen.
Vastatessani puhelimeen ”Tp-apulainen Mäkelä” soittaja ilmoitti nimensä ja työnumeron. Minä katsoin apulistaa, jos siellä oli numero, viivasin ylitse ja pyöritin rullaa sen vuoron kohdalle missä kyseinen työnumero oli. Ilmoitin soittajalle työvuoro kokonaisuuden. Työtilanteen mukaan, välillä iso osa heittosakista sai seuraavaksi päiväksi vapaa päivän. Välillä he eivät edes riittäneet, vaan määräysesimies joutui kyselemään vuoron miesten vapaapäiväläisiä ylitöihin. Tunnin ajan puhelimet tallipäivystyksessä soivat melkein taukoamatta, sen jälkeen puhelut alkoivat harvenemaan. Sitten oli vielä ilmoitettavat työvuoromuutokset niille vakivuorojen veturimiehille, jotka eivät sitä voineet tietää etukäteen. Haastavaa siihen aikaan, kun ihmisillä oli vain lankapuhelin, eikä voinut tietää, koska joku on kotona. Joskus tallipäivystäjä laittoi varikon autokuskin viemään muutoslapun kotiin, jos se oli saatava tietoon ennen seuraavaa työvuoroa.
Siihen aikaan Dm7 lättä liikenne oli vielä voimissaan. Perkiön varikon pohjoispuolella oli lättäkentäksi kutsuttu raiteisto. Siellä oli aikaisesta aamusta iltaan huoltokuljettaja, joka otti vastaan lättiä ajosta ja auttoi lähteviä yksiköitä. Raiteiston tulopäässä oli tankkauspiste, jossa tulevat lätät tarkastettiin ja tankattiin. Tallipäivystäjän apulaisena menin huoltokuljettajaa auttamaan puhelin rumban jälkeen. Tankkasin, laitoin moottoriin öljyä ja lisäsin jäähdytysnestettä tarvittaessa. Huoltokuljettajalla oli tarkat suunnitelmat, mihin kyseinen lättä tai moniajo viedään seisomaan. Väillä jouduttiin muuttamaan kokoonpanoa seuraaviin lähtöihin. Minä kääntelin vaihteita, kun kuljettaja ajeli niitä eri raiteille ja autoin moniajo kytkennöissä kaapeleiden kanssa, sekä vein perätulpan oikeaan päähän. Sitten niitä kytkettiin ulkoliitäntään ja laitettiin Webastot päälle. Lättäkentällä oli taas järjestys seuraavan päivän aamulähtöihin. Lähtevällä kuljettajalla oli valmiina yksikkö määrätyllä raiteella, oikeassa kokoonpanossa. Siinä ennen kymmentä illalla, kun viimeiset lätät ovat hiljentyneet lättäkentän raiteistolle ja webastoista kuuluu vain pieni humina, lähden pesulle työvuoron lopuksi.
Kaikki tämä on vain historiaa. Veturinkuljettajien toiminnot on siirretty asemalle. Ei ole tallipäivystäjiä entisessä merkityksessään, eikä apulaista ja lättäkentällä on muuta kalustoa. Satunnainen veturinkuljettaja poikkeaa Perkiön varikolla tuomassa tai viemässä vetureita. Puheensorina on näissä Perkiön varikon veturimiesten tiloissa vaiennut. Huolto- ja korjauspuoli jatkaa varikon perinnettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti