Deeverillä joulukuusen hakuun..

 

Joulukuussa 1976, kun olin oppilaskoulun työharjoittelussa Perkiön varikolla, seurasin usein huoltoon tulevia vetureita. Ihmettelin kerran puolen kuun aikaan ikkunassa, miksi tuolla Deeverin vandringilla on kuusi. Vanha huoltokuljettaja valisti minua joulukuusen hankinnasta. Hän kertoi, että aikaisemmin syksyllä veturimiehet alkavat katsella sopivia joulukuusia ratapenkoilta. Niitä katsellaan tarkasti ja laitetaan paikka mieleen, sekä mahdollisuus pysähtyä poimimaan se kyytiin sopivalla junalla. Usein ne tosiaan olivat narulla kiinni Deeverin käyntisillan kaiteessa. Joskus niitä näki varikolle tulevan Hurun (Dr12) ohjaamosta laskettavan alas, sitten se siirtyi parkkipaikalle jonkun auton katolle suksitelineeseen.

Sitten kun siirryin koneapulaiseksi ”koneen päälle” huomasin joulun lähestyessä saman ilmiön. Siellä seurattiin välillä radan varsia syksyn vähenevän valon hämärissä. Aina oli jossain ratapenkan ojanpohjalla odottamassa upea joulukuusi, hiukan huvitti nuorena poikamiehenä vanhojen kuljettajien innostuksen joulukuusiin. Siinä moni kuljettaja suunnitteli kuusen kaappausta vuorotaulu nenän edessä, koska olisi sopiva tavarajuna jollekin rataosalle, jossa on havaittu hyvä kuusi. Veturin olisi hyvä olla Deeveri, siihen on hyvä nostaa kuusi käyntisillalle, muut ovat hankalampia, no onhan Hurussa ”kattilahuone”.

 

Yksi joulukuusiretki on jäänyt erityisesti mieleen. 22.12.1980 lähdin työvuoroon Tampereelta Haapamäelle. Siinä ensin mentiin paikallisjunalla 523 Haapamäelle, veturina oli Dv12 2720 ja vaunuja kolme. Mennessä kuljettaja jo kertoi, että hän on edellisillä reisuilla katsonut kuusen jo valmiiksi. Kello 19.30 lähdettiin Tampereelta, perillä oltiin 21.25. Ruokatauko vietettiin Haapamäen tallilla. Samalla veturilla junan 3420 eteen, jossa kokoa oli 48 akselia ja 640 tonnia. Takaisin lähdettiin 23.10. Pimeyttä kohti lähdettiin taivaltamaan, kuljettajalla oli tarkka kilometripylväs tiedossa, jossa kuusi sijaitsee. Se oli Kolhon jälkeen alkavan mäen päällä, siitä on kuulemma helppo lähteä uudestaan liikkeelle. Kuljettaja pysäytti junan ja otti kirveen mukaan, minä tulin lampun kanssa valaisten ratapenkkaa. Siellä pimeässä Deeverin valot loistivat rataa pitkin, me lumessa hiukan aikaa kahlaten löysimme sen upean kuusen. Kohta olimme kantamassa sitä Deeverin käyntisillalle, johon kuljettaja laittoi sen narulla kiinni. Hetken kuluttua veturi veti taas täyttä laukkaa kohti Tamperetta. Tallilla autoin kuusen alas ja kuljettaja lähti tyytyväisenä joulun viettoon kuusi olallaan.

Tämä perinne alkoi hiipua 80-90-lukujen myötä, aina harvemmin näkyi joulukuusi veturin kyydissä. Aikataulut olivat kireämpiä ja uudempi sukupolvi halusi hankkia kuusen normaalisti rauhassa jostain torilta. Nykyään radanvarret silputaan laajasti koneilla, ei siellä joulukuuset enää kasva.

Hyvää joulua!