6.11.1978 työvuorossa oli tarkoitus hakea juuri valmistunut Sm2 yksikkö Valmetin kiskokalustotehtaalta. Sm2-yksikkö viedään Tampereen Härmälästä Ilmalan varikolle Helsinkiin. Perkiön varikon tallipäivystyksessä ilmoittautuessani töihin kello 12.20, veturinkuljettaja Mäkelä J. tervehti minua, koneapulainen Mäkelä J. (Jorma ja Jari. Minut oli VR:n puolesta ”ristitty” Mäkelä J III kolmoseksi siihen aikaan). Saimme veturiksi Dv12 2759, johon moottorihuollon henkilökunta oli asentanut vetokoukkuun Sm1-2 kytkimeen sopivan hinauskytkimen. Saatuamme veturin lähtökuntoon, kuljettaja otti yhteyden Perkiön vaihdekojuun ja kertoi olevamme matkalla Sääksjärvelle ja sieltä Valmetille numerolla 3694. Hetken päästä mies ja vihreä lippu tulivat kojun oviaukkoon ja saimme luvan siirtyä pussiraiteen kautta Perkiön ratapihalle.
Näin Mäkelä J:t lähtivät Tampere-Helsinki rataa myöden kohti Sääksjärven liikennepaikkaa, jossa junasuorittaja ohjasi meidät vaihteiden kautta radalle, kohti Valmetin tehdasta Härmälän kaupunginosaan. (Tämä rata purettiin vuonna 1999) Sääksjärveltä Valmetille oli noin seitsemän kilometriä matkaa ja useita hankalia ylikäytäviä, joissa autot eivät paljon huomioineet harvoin radalla liikkuvaa liikennettä. Tätä rataa myöden on suuri määrä erilaista Valmetin valmistamia vetureita ja junia ajettu uunituoreena Valtionrautateiden käyttöön vuosikymmenten aikana, myös metrojunia helsinkiläisille. Tämä rata meni silloisen Härmälän lentokentän kiitotien ohitse toisesta päästä, toisessa päässä kulki Tampere-Helsinki päärata. Aika erikoinen montussa ollut lentokenttä, jossa kulki radat molemmissa päissä. Joskus siinä vilahti lentokone matalalla junan ylitse kentälle vielä 1980-luvun alussa.
Tehtaalla meidät ohjattiin suoraan uutuuttaan kiiltelevän Sm2 6085+6285 eteen. Siellä oli vastassa tehtaan henkilökuntaa. Kävimme ihailemassa ulkoa ja sisältä tätä maalintuoksuista, suomalaisen rautatieteollisuuden uusinta taidonnäytettä. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Joku pomo tuli ohjaamoon kyselemään kuka oli kuljettaja ja koneapulainen tässä kuljetuksessa, molemmat vastasivat hiukan ilkikurisesti ”Mäkelä J.” Hän kirjoitti vihkoonsa ja kysyi kohta uudestaan, että mikä oli se toisen nimi, uudestaan tuli Mäkelä J. kierros. Hiukan hitaasti katsoi molempia vuorotellen ja totesi ”jaa että kaimat ovat reissussa”. Sitten kytkettiin Sm2 kiinni hinauskytkimellä veturiin. Kytkimessä ei ole mitään yhteyksiä junaan, Sm2 hinattiin jarruttomana. Sm1-2 junissa ei ole paineilmalla toteutettua jarrujohtoa, vaan sähköinen toteutus, eikä sitä ollut mahdollisuutta ohjata Deeverin ohjaamosta. Junassa oli kuitenkin mukana mieshenkilö seuraamassa hinausta ja hätätilanteessa oli hänellä mahdollisuus käyttää käsijarrua. Nykyään tällaista jarrutonta yksikköä ei saisi olla junassa viimeisenä.
Kun kaikki oli valmista, saimme luvan lähteä takasin kohti Sääksjärveä, josta pääsemme pääradalle. Hyvin seurasi ”sakarimatti” Deeveriä hämärtyvässä marraskuun iltapäivässä. Meidän junamme numero oli 3692, määränpäänä oli Ilmalan varikko Helsingissä, jossa tämä Sm2 otetaan käyttöön tarkastuksien ja koeajojen jälkeen lähiliikenteeseen. Suurimmaksi nopeudeksi oli määrätty 50 km/h, koska 77 tonnia painava Sm2 oli jarruton, veturin paino oli 65 tonnia. Matka alkoi kello 16.10 Sääksjärveltä, koska olimme tällainen hidaskuljetus, olimme jatkuvasti sivulla odottamassa ohikulkevia nopeampia junia. Tuolloin koneapulaisena olo linjalla oli pitkälti junan kulkuun poikkeavasti vaikuttavien opastimien kertaajana ja viikkovaroitusvihkosen poikkeusten lukijana kuljettajalle. Koneapulainen oli sen ajan ”fyysinen kulunvalvontalaite”, ”eli JKV”, tosin inhimillisine puutteineen.
Olimme Ilmalassa hiukan kello 21. jälkeen. Jätimme yksikön hallin eteläpuolelle. Deeverin veimme Pasilan varikolle. Takaisin Tampereelle olimme menossa ”pakettina”. Tallipäivystäjä Pasilassa kertoi erään veturin kohta lähtevän asemalle. Mäkelä J:t lähtivät juoksujalkaa varikolta ratapihalla olevalle veturille, jonka kyydissä pääsimme asemalle. Tampereella oltiin 1.20. Taas oli saatu yksi Sm2 tehtaalta liikenteeseen, jolla sitten tuli itsekin ajeltua myöhempinä vuosina, Helsingin lähiliikenteessä. Tämä yksilö on mielestäni edelleen liikenteessä vuonna 2023. 45-työvuotta on silläkin jo takana..
 |
| Sm1 6007 ja Sm2 6053 Perkiön varikolla vuonna 2013 |
 |
| Sm2 6065 valmistunut 27.4.1976, Helsingin asemalla 1970-luvun lopupulla. Kuvaaja Bonin von Volker, Museoviraston kuvakokoelma CC BY 4.0 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti