Aamulla 29.5.2013 olin menossa konttorille ennen kahdeksaa paperisulkeisiin. Poikkesin heti tervehtimään määräysesimiestä, jota ajattelin houkutella aamukahville ennen kuin konttori herää eloon. Matti totesi, että nyt ei kerkiä ja sinunkin olisi lähdettävä heti Seinäjoelle hakemaan ”romuja”. Siellä olisi hajonneet Pendo ja Deeveri haettava korjaukseen. Käsi ojensi printattuja aikatauluja pöydän takaa. No, ei siinä kauan haikailtu, kun määräysesimies määrää. Heti vaihtamaan mustan vihreät työvaatteet aseman alakertaan. Sitten ylös tallipäivystykseen, josta sain veturiksi Sr1 3047 Pendopätkästä. Join kuitenkin munkkikahveet tulostaessani ennakkotietolistauksen. Otin Railin ja rataosan kansion hyllystä ja lähdin reippaasti kävelemään ”Sorille”. Siellä se hiukan lohmon ja kuluneen näköinen idän ”mosse” seisoi ensimmäisenä jonossa. Kiersin veturin ja kiipesin ohjaamoon.
Raili:lla lupia liikenteenohjaukselta junan numerolla 11967 kohti Seinäjokea. JKV:n tietojen syöttö ja muut valmistelut. Tampereen rautatieaseman ohitse, nopeusasettelu 80 km/h ja virtaa ajomoottoreille. Kaalihäkki singahti yksinään ripeästi liikkeelle, Särkänniemi vilahti, Pispalan haulitornin kohdalla kääntelin nopeusasettelun valmiiksi 140 km/h. Lielahti, erotusjakso Lamminpäässä ennen Ylöjärveä, jossa Sr1 huilaa hetken, kun punaiset merkkivalot sammuvat ajopöydässä, matka joutuu veturin heiluessa hieman sivuttain. Korin joustot teliin nähden vongahtelivat ikävästi, rasvan puute, täytyy soitella vikailmoitus. Hyvissä ajoin ennen Karhejärveä JKV ilmoitti vaihteesta sivulle odottamaan vastaantulevaa liikennettä. Laskeuduin ohjaamosta alas ratapihalle ihastelemaan kesäisen kaunista aamupäivää. Aurinko lämmitti jo mukavasti ja linnut lauloivat. Sr1 päämuuntaja sirisi ja surisi vieressä, kun kävelin kylkiä pitkin veturin ympäri. Nelisylinterinen kompressori ärähti äkäisesti käymään konehuoneessa.
Piru, huomasin, että en ollut vaihtanut takimmaista virroitinta lähtiessä, nyt kiireesti takaisin ohjaamoon vaihtamaan. Pääkatkaisija auki poks, virroitin alas ajopöydän kytkimellä, suhina kuului konehuoneesta. Käytävään 1, maadoituskahva virroittimen kotelosta käteen ja toiseen päähän parin oven kautta, pam pam peltiovet paukkuivat. Kahva koteloon ja kääntö, takaisin ohjaamoon ja takaisin vireeseen. Vastaantuleva sujahti ohitse, värit vaihtuivat tolpassa. Rankaisin kaalihäkin täyteen 140 km/h vauhtiin, aika rivakasti kiihtyy veturina matkavauhtiin, g-voimat painavat selän penkkiin... Pari kertaa vielä odottelin vastaantulevaa liikennettä matkan aikana. Ratikylää ohittaessani muistelin niitä monia turvejunia, joita näiltä turvesoilta oli täytetty Tamperelaisten lämmittämiseen. Madesjärven ratakannasta ylittäessäni katselin peilityyntä järvenpintaa molemmilla puolilla rataa.
Loukon jälkeen kaksoisraiteelta ohjauduin kohti tavararatapihaa Seinäjoelle. Soittelin tallipäivystäjälle ja liikenteenohjaukselle. Deeveri 2721 piti ottaa ensin tallilta. Ajelin siihen kiinni, SA-3 kytkimet kolahtivat, hanskat käteen, työtakki naulasta ja letkuja kiinnittämään. Hinaukseen laitto, jossa aluevaihteen keskitys, jarrujen sulku ym. toimenpiteet hinauslomakkeen rastituksen lomassa. Valmis nippu vietiin toisen kuljettajan kanssa, joka ohjasi minua puhelimen välityksellä. Työnsin Deeveriä Sr1:sellä kohti ratapihalla seisovaa Pendolinoa. Jätimme kolme metriä väliä, jotta voin kytkeä hinauskytkimen Pendon automaattikytkimeen. En nyt muista, mikä vika Pendoon oli tullut, hinattava kuitenkin Helsinkiin.
Sm3 7012 oli silloin jo uusi automaattikytkin. Hinauskin oli hieman helpompi toteuttaa, kun automaattikytkin on aina ulkona, ei tarvinnut enää houkutella sitä ulos luukun takaa, kuten vanhassa mallissa oli tilanne. Uusi kaksiosainen adapteri on myös hieman kevyempi raahata paikalle Pendon kaapista. Se kytketään Pendon automaattikytkimeen, johon voidaan taas kytkeytyä veturin SA-3 kytkimellä. Sitten on mahdollista kytkeä paineilman pääsäiliöjohto ja jarrujohto, myös 1500 V syöttö olisi mahdollisuus kytkeä sähköveturista Pendoon tarvittaessa. Nyt ei tietysti, kun Deeverikin oli välissä.
Siinä jäin yksin askartelemaan tätä yhdistelmää matkakuntoon. Sm3 hinauslomakkeessa on valmiina kohdat, mitkä pitää tehdä ja rastittaa. Allekirjoituksellani jatkavalle kuljettajalle tai kunnossapitoon lomake menee hinattavan rungon mukana, josta löytyy tehdyt toimenpiteet. Onneksi Pendon akustossa oli vielä jännitettä, sain monet toimenpiteet ja jarrujen koettelun tehtyä vielä Pendon ohjaamon näytöllä. Tosin monituiset kerrat oli kiivettävä välillä Sr1:seen ja Pendoon. Välillä oli kyykisteltävä Pendon helman alla sulkuhanoja kääntämässä ja käveltävä runko lävitse. Kun kaikki oli kunnossa, Dv12 oli jarruttomana Kaalihäkin perässä ja Pendo oli jarrullisena hinauksena lähinnä vaunuston roolissa. Sain liikenteenohjaukselta tiedot JKV:ta varten. Hinausnopeus oli 120 km/h. Kävin vielä syömässä asemalla ennen lähtöä, ei sitä munkkikahveilla koko päivää jaksa.
Lähdin junannumerolla 11966 Seinäjoelta päivällä kohti Tamperetta. Dv12 oli menossa Perkiön varikolle korjattavaksi ja Pendo jatkaa Ilmalaan. Leppoisaa menoa ja useita odotuksia eri liikennepaikoilla. Seinäjoki-Tampere rata on aika tylsä rata, pitkiä suoria, pisin yli kaksikymmentä kilometriä. Suota riittää, peltotilkkuja, kitukasvuista metsää, rata on rakennettu aikanaan korpeen. Taloja näkee todella harvoin, pari nättiä järvimaisemaa. Luonto tosin näyttää välillä parastaan, keväällä taistelevista metsoista alkaen. Rännärin sillalla ennen Parkanoa viheltelin ”kukkokiekuuta”, jos vaikka veturinkuljettaja eno olisi kuulolla Linnanjärven kesämökillään. (kukkokiekuu vihellystä ei ole JT:ssä, se vihelletään kimeällä, pari lyhyttä ja pari pitkää perään oikeaan tahtiin..) Parkanon ”kauko” (liikenteenohjaaja) kävi ennen tervehtimässä ikkunassa ohikulkevia junia, enää ei ole ketään koko rataosuudella fyysisesti.
Pispalan mutkissa jouduin hillitsemään menoa, kun Särkänniemen kohdalla tolppa oli punaisena. Liikenteenohjaus soitteli mihin olin menossa kyseisellä yhdistelmällä. Kerroin Deeverin jäävän Perkiöön ja Pendon jatkavan Ilmalaan, kun vaihtotyöt on tehty. Tampereella ajelin konetietä pitkin junan Perkiön ratapihalle, jossa huoltokuljettaja odotti jo minua. Pendoon jarrut päälle ja Deeveri irti. Sitten siirsimme Deeverin varikon raiteelle. Sr1 takaisin Pendoon kiinni, jarrujenkoettelu ja uusi kuljettaja käveli ratapihaa pitkin Sr1 päälle. Matti soitteli konttorista, että huomenna olisi ylimääräinen tavarajuna 3624 illalla Riksuun, kuulemma kerkiän vielä pakettina takaisin viimeisellä junalla. Minä lähdin varikon autolla asemalle. Taas oli yksi vaihteleva työpäivä takana.
Sr1 3047 ja Dv12 2721 ovat jo historiaa ja siirtyneet fyysisesti pois rautatien palveluksesta, kuten minäkin.
Sr1+Dv12+Sm3 valmiina lähtöön Seinäjoen ratapihalla 
Seinäjoki Tampere välillä odottamassa vastaantulevaa liikennettä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti