Vierailut radanvarsien kouluilla

 

Vuosina 2002-03 oli VR:n ja liikenneministeriön kampanja, jossa pyrittiin valistamaan koululaisia junaradan vaaroista ja ilkivallan aiheuttamista ongelmista. Paljon asiaa tuli myös liikkumisesta asemilla ja junalla matkustamisen turvallisuudesta. Syynä oli myös Pendojunaliikenteen leviäminen rataverkolle ja nopeuden nousu 200 km/h pääradalla.

Sain tehtäväkseni järjestää tilaisuuksia Tampereelta lähtevien ratojen läheisyydessä olevissa peruskouluissa poliisin kanssa. Kouluille oli silloin tehty valmis ”piirtoheitin” opetuspaketti, joka toimi esityksen runkona. Poliisista oli minulle yhteyshenkilö, joka sopi koulujen kanssa, koska mennään mihinkin kouluun. Tampereen alueella poliisista oli aina sama konstaapeli mukana kuvioissa, oli helppoa mennä yhdessä, kun tiesi toisen esiintymisen ja tavat kertoa asioista. Aika jännittävää oli mennä ensimmäistä kertaa suureen kouluun, jossa oli satoja oppilaita kokoontuneena juhlasaliin, hiukan oli epävarmaa, kuinka sai oppilaiden kiinnostuksen heräämään asiaan. Kuitenkin huomasi heti, että pienet koululaiset olivat uteliaita, kun virkapukuinen poliisi ja veturinkuljettaja saapuivat koululle.

 

Ajaessani autolla koulun pihaan, usein oli jo joku ryhmä oppilaita uteliaana kysymässä jotain, kun olivat kuulleet ennakkoon päivästä. Sitten menin rohkeasti opettajien huoneeseen (huonoja kokemuksia nuoruudesta), jossa useimmiten oli kuitenkin välitön tunnelma. Kahvia juotiin ”kampaviinereitten” kanssa. Tosi mukavia tuokioita ja keskusteluita. Usein siellä opettajat kertoivat jo valmiiksi havaittuja ongelmia radan läheisyydessä ja tapahtuneista tilanteista. Paljon kysymyksiä. Parikymmentä vuotta sitten esimerkiksi ratojen aitaus asutuskeskuksissa oli usein todella alkutekijöissä, enemmän kulkijoita radoilla. Esimerkkinä vakavasta ongelmasta oli eräässä koulussa, jossa ryhmä oppilaita kiusasi oppilasta, pakottamalla häntä seisomaan radalla koulun lähistöllä. Ilkivalta radan varsilla, erilaisten esineiden laittaminen radalle ja kiipeily vaunuissa olivat kestoaiheita jo opettajanhuoneissa.

 

Muistikirjassani esimerkkinä vierailuista ovat 25-27.2.2003, Hämeenlinnassa: Ortelan koulu 150 oppilasta, Kirkonkulman koulu 260 oppilasta ja Katuman koulu 50 oppilasta. Hämeenlinnassa poliisi tuli paikalliselta poliisilaitokselta. Yhtenä päivänä tuli vanhempi konstaapeli, joka ei ollut aikaisemmin vastaavissa tilaisuuksissa. Hän joutui suuren koulun juhlasalissa hiukan hämilleen ilkivaltaosiossa, miten kertoa pienille lapsille asiasta. Hän vetäisi salkustaan paperit ja alkoi lukea paatoksella sanasta sanaan rikoslain yleisvaarallista rikoksista, sekä liikennetuhotyöstä ym. Siinä seurasin opettajien ja oppilaiden ilmeitä, jotka hiukan olivat epäuskoisia, näinkö lakitekstit aukenevat tässä yleisössä. Hyvin siitä sitten kuitenkin selvittiin, hyvillä etukäteen laadituilla ”kalvoilla” ja keskustelulla. Paljon oli kysymyksiä ja varattu aika ei riittänyt. Parhaita kokemuksia tuli kouluista, jossa opettajat olivat järjestäneet tilaisuuden luokkakohtaisesti. Aikaa meni, mutta varmaan asiat jäivät oppilaille parhaiten mieleen pienessä piirissä.

 

Näitä tilaisuuksia on järjestetty varmaan vieläkin, en tiedä kuinka systemaattisesti, vai lähinnä ongelmatilanteisiin reagoiden. Olen nähnyt opettajille jaetun opetuspaketin, sitä on varmaan nykyäänkin pidetty opettajien toimesta kouluilla. Veturinkuljettajat ja muut rautatieläiset joutuvat kokemaan erilaisia tilanteita työssään, joista valistus oppilaille kouluissa auttaa varmaan pitempäänkin elämässä, myös vanhemmilla on suuri vastuu. Harrastajat voivat myös viedä asiaa eteenpäin omissa yhteisöissään ja toimia esimerkkinä. Kannattaa miettiä omia kulkemisiaan ratojen läheisyydessä, ettei aiheuta kuljettajille ”sydänkurkussa” tilanteita. Allejäännit, kiipeämiset vaununkatoille, ilkivalta ym. asiat ovat epätoivottuja tilanteita, joista jokainen sukupolvi tarvitsee valistusta, työ jatkuu..

 

 

Juliste vuodelta 1971. Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma CC BY NC SA 4.0