Porkkananipulla Helsinkiin ja Jyväskylään 27.11.1983

 

Olin vuonna 1983 talvella käynyt kuljettajakurssin Helsingissä. Ensimmäisten tyyppikoulutusten jälkeen minut laitettiin takaisin koneapulaisvuoroon, koska minulle ei ollut heti paikkaa kuljettajana. Olin ollut jo vuosia koneapulaisena, tuttua työtä edelleen. Tämä tarina kertoo työvuorosta, jossa oli matkustajajunat 94-41-93-90. Tampere-Helsinki-Tampere-Jyväskylä-Tampere.

Työt alkoivat Perkiön varikolla 10.05, jossa silloin työn aloitusaikana tutustuttiin ilmoitustaulujen erilaisiin tiedotuksiin, ne oli jaettu eri sektoreihin, esimerkiksi junaturvallisuus ja kaluston tekniset tiedotteet ym. ”Viikkovaroitus” vihko rataosittain tutkittiin tarkasti ja yleensä tein siihen kynämerkinnät havaitsemiini muutoksiin kyseillä työvuorolla. Olin tässä vuorossa vakinaisena konepaulaisena eräälle vanhemmalle kuljettajalle, joka kuului niihin ”persooniin”, joita tarvitsi työkaverin hiukan auttaa ja valvoa, omapäisiä tempauksia oli työvuoroilla joskus odotettavissa.

 

Meidät vietiin varikon autolla Tampereen asemalle, odottelimme asemalaiturilla junaa saapuvaksi Jyväskylästä. Sieltä oranssi Porkkana lipui arvokkaasti laituriin, katsoin heti rungon numerot, ne olivat Dm8 5011, 5012, 5023 ja 5024. Junan pysähdyttyä kuljettaja Virtanen nousi ohjaamon takaa sivuovesta sisälle, minä heitin repun matkatavaraosastoon ja menin Jyväskylästä tullutta koneapulaista vastaan. Hän sanoi muuten olevan hyvä ”nippu”, mutta kehotti käydä pumppaamassa hesan pään rungon takamoottorin jäähdytysnestettä lisää, kuulemma vuotaa. Minä nousin ohjaamon takaovesta sisään, avasin hanan ja pumppasin käsipumpulla lisää. Sitten menin rungon läpi ohjaamoon, jossa Virtanen oli jo valmiina lähtöön. Soittokello-opaste valmis lähtöön ja lähtö opaste saattelivat meidät matkaan kohti Helsinkiä kello 10.55, Neljä Bredaa teki työtä junan alustoissa ja Porkkana keräsi vauhtia 2000 hv voimalla, Hasleri nakutti satasen paremmalle puolelle. Dm8-9 ovat ohjaamoiltaan parasta, mitä silloin oli kalustoissa. Tilaa oli riittävästi, hiljainen ja lämmitys toimi, eikä kesälläkään ollut kovin kuuma. Koneapulaisen istuimena oli kevyt irtonainen konttorituoli, kyllä sillä pärjäsi, kun asetteli sen sopivasti ohjaamon nurkkaan.

Ensin Toijala, sitten Hämeenlinna, jossa Virtanen sanoi minulle, että tule ajamaan, hän käy WC:ssä. Ajelin yksin kohti Riihimäkeä, Virtasta ei näkynyt, taas sen omapäisiä tekoja, en olisi saanut ajaa yksin. Pysähdyin Riihimäen ykkösraiteelle, ovien lukitukset auki, matkustajia vaihtui, taas valmiina lähtöön. En keksinyt muuta, kuin napsautin puhelimen valintakytkimen matkustamoon ja kuulutin luurilla ”Virtanen ota yhteys kuljettajaan”, enkä lähtenyt liikkeelle. Kohta ovet paukkuivat ja Virtanen tuli ja siirryin pois kuljettajan paikalta, mutisi jotain, että oli nähnyt jonkun tutun matkustamossa. Eipä siinä sitten paljon juteltu, kuin opastin ja viikkovaroitusjuttuja. Seuraava pysähdys oli silloin Helsinki, johon tultiin 13.00, käänsin yhteisajokytkimen takapääksi. Matkustajat poistuivat, kävelin matkustamot lävitse, Virtanen meni laituria pitkin. Ajoimme tyhjän Porkkanan Ilmalaan huoltoraiteelle.

 

Ruokatauon jälkeen saimme Sr1 3027 junaan 41, joka oli seuraava ajettava juna. Lähdimme veturilla Ilmalan varikon pohjoispuolelta, Käpylän kautta vaunuhallien itäpuolelle junan eteen. Kytkennän ja jarrujenkoettelun jälkeen, työnsimme junan vaihtotyönä konduktöörin opastuksella Helsingin asemalle, josta lähdimme 15.30. Tampereella olimme 17.50, josta juna jatkoi Seinäjoelle, me jäimme kahvitauolle odottamaan Jyväskylän junaa.

 

Olimme taas laiturilla valmiina, Helsingin suunnasta näkyi kolme valoa ja hetken kuluttua Porkkana luikerteli vaihteissa kohti laituria. Tervehdimme tulevaa veturimiehistöä, juna pysähtyi, kolmioavaimella Jyväskylän suunnan ohjaamon sivuovi auki ja kiipesimme ohjaamoon. Kaiuttimessa kuului tulevan kuljettajan ääni ja Virtanen vastasi. Kuulemma muuten hyvä, mutta yksi lämmityksen Autocaloreista oli jouduttu käynnistelemään useamman kerran matkalla, nyt toimii. Yhteisajokytkin E-asentoon, suuntakahva paikalle ja kääntö, onneksi kaikki suunnat kääntyivät merkkivalon kertomana, jarrujenkoettelu ym. taas valmiina kohti Jyväskylää. Runkoina olivat jo aamun junasta tutut 5011 ja 5012, toinen runko oli vaihtunut 5017 ja 5018:sta. Lähtö sunnuntai iltana kello 20.35 pimeään syksyiseen kaamokseen, Porkkanan valonheitin loi pistemäisen valokeilan tummaan rataan, kiskojen vilahdellessa kiiltävinä. Suinulan tulo-opastin näytti vihreää, kaarteiden jälkeen aseman valot alkoivat näkyä, samoin junasuorittajan hahmo liikehti laiturilla, niin alkoi vihreä lappu pyöriä laajassa kaaressa. Virtanen vihelsi vastaukseksi opasteeseen kimeällä ”pitkä lyhyt”.

Kärrymyynti oli Porkkanoissa käytössä, se oli myös veturimiesten mieleen, kun ei tarvinnut itse keitellä kahvia matkalla, kuten vetureissa. Tälläkin työvuorolla kuului Oriveden jälkeen tuttu kärryjen kolina matkustajaosastossa. Kohta saimme kupit kuumaa kahvia tutulta ravintolan emännältä. Siinä vaihdoimme kuulumiset, Porkkanan halkoessa pimeyttä. Lahdenperä sivuutettiin vihreän tulo-opastimen turvin ja junasuorittajan lampun vihreällä valolla näyttämän opasteen saattamana. Jämsässä pysähdyttiin ja sen jälkeen yhtä soittoa läpi tunneleiden ja kumpuilevan maaston kohti Jyväskylää, johon tultiin 22.50. Rungot vietiin seisontaraiteelle, tallipäivystäjä laittoi rungot seisontatilaan ja ulkovaraukseen. Lepo tallin takana olleilla lepohuoneilla.

 

Maanantai aamuna työt junaan 90 alkoivat kello 4.45. Aamukahvi avasi silmät tallipäivystyksen tiloissa. Meille oli samat kaksi runkoa, joilla illalla tulimme ja maanantaina siihen lisättiin vielä yksi runko. Tallipäivystäjä oli purkanut ulkoliitännät ja aloimme käynnistellä Breda moottoreita, pumppasin samalla kaikkiin nesteet täyteen. Sitten täytyi vielä liittää kolmas runko kokonaisuuteen, kävin ottamassa suojakopat pois kytkimistä. Virtanen ajoi välin kiinni, prkl... suunnat olivatkin kuitenkin ristissä ja liitetystä rungosta alkoi kuulua rutinaa suuntalaatikoista. Minä menin juoksu jalkaa ohjaamoon, sammutin koneen ja nopeasti matkustamoon, lattialuukku auki ja kun kone pyöri viimeiset kierrokset potkaisin suuntavivun oikeaan asentoon. Muistisääntönä oli ”vipu on myötätuuleen”, kun mennään eteenpäin, siis vipu osoitti vinosti taaksepäin. Sitten vielä toinen moottori ja laatikko, niin oltiin hetken päästä valmiina aseman ykkösraiteelle. Siellä vielä lukittiin ensimmäisen rungon ovet kolmioavaimella, kun se meni tyhjänä Tampereelle.

Junassa 90 oli meillä kolme Dm8 runkoa, moottorivaunujen numerot olivat: 5009, 5010, 5012, 5011, 5017 ja 5018, 360 tonnia yhteensä. Jyväskylästä lähdettiin aikanaan, vaikka aamun aloitus oli mennyt kiireeksi, pienten kömmähdysten vuoksi. Lähtö oli kello kuusi. Nyt oltiin tyhjässä rungossa, ei saatu kahvia kärrystä ennen Tamperetta. Matka sujui kuitenkin joutuisasti. Kuusi Bredaa 3000 hevosvoiman teholla kuljetti porkkanaa aika ripeästi, sillä oli kiva pujotella mutkaisia osuuksia vaihtelevassa maastossa, aamu oli vielä pimeä, kun viimein rullasimme Tampereelle kello 7.40 ja annoimme porkkananipun seuraaville vietäväksi Helsinkiin.

 

Kuvan olen ottanut Tampereella 1980-luvun alkupuolella