Ensimmäinen
Pendolino Sm3 juna tuli Suomeen vuonna 1995. Koeliikenne aloitettiin
Turku – Helsinki välillä. Muualle Suomeen ensimmäinen liikenteen avaus
oli vuonna 2001 lokakuussa, jolloin liikenne alkoi Helsinki - Tampere -
Jyväskylä. Liikenteen laajeneminen tuli mahdolliseksi, kun kahdeksan
uutta runkoa saapui Suomeen kahden proto rungon lisäksi. Jyväskylän
liikenteen avaukseen järjestettiin erillinen juhla- ja esittelytilaisuus
medialle, matkatoimistoille ja paikallisille päättäjille 16.10.2001.
Tilaisuutta
varten oli varattu Pendorunko kyseiseksi päiväksi Jyväskylään. Minä
lähdin Tampereelta työkaverin kanssa hakemaan edellisenä iltana Pendoa
Ilmalasta. Menimme hyvissä ajoin matkustajana Pasilaan ja kävelimme
Ilmalan varikolle. Kävimme kysymässä runkoa tallipäivystäjältä, mutta
runko ei ollut vielä valmis. Odottelimme aika kauan ja vihdoin saimme
rungon 7007, olimme jo silloin suunnitellusta aikataulusta myöhässä.
Kävelimme vaunuhallille ja löysimme rungon, aloimme testata jarruja,
sekä teimme muita tarkistuksia, pieniä teknisiä ongelmia ilmeni jo
silloin ja resetoimme niitä pois.
Kun vihdoin olimme valmiina, otimme
yhteyttä Ilmala 1 ja pyysimme lupaa hallista ulos ja matkaan kohti
Tamperetta ja Jyväskylää. Siirryimme vaihtotyönä Käpylään ja siitä
pääsimme junan numerolla 259 eteenpäin. Kallistusjärjestelmä meni usein
vikaan matkan aikana, emmekä enää käyttäneet sitä loppumatkassa,
pääsimme Tampereelle lähes pari tuntia myöhässä, kello oli ylittänyt
puolen yön. Vaihdoimme junan toiseen päähän Tampereella, koska
kulkusuunta vaihtuu. Pääsimme eteenpäin melko nopeasti, mutta ennen
Orivettä, jouduimme Pendon kanssa uusiin ongelmiin, toisen pään
vetosäätäjä meni häiriöön ja muita vikoja, erilaiset resetoinnit eivät
auttaneet. Jouduimme laittamaan koko junan ”mykkä pimeäksi”, eli akustot
auki, jotkut asiat paranivat. Kuitenkin jouduimme jatkamaan matkaa
puolitehoisena eteenpäin, aika huonosti kulki, jäimme lisää myöhään
aikataulusta. Yö alkoi olla jo pitkällä ja aamulla pitäisi olla virkeänä
esittelemässä Pendoa kutsuvieraille ja medialle, alkoi jo hieman
pelottaa päästäänkö tällä perille ollenkaan. Kolmen aikaan aamuyöllä
olimme Jyväskylässä, runko vietiin seisontaraiteelle, seisontatilaan
laitto ja viimeiset loitsut, sekä kylkeen taputusta, buona notte treno!
Kiireesti nukkumaan paikalliseen hotelliin kolmeksi tunniksi.
Aamupalalle
seitsemältä ja nopeasti ratapihalle, jossa Pendo odotti. Valmistelut
rungossa, jossa oli edelleen liuta vikoja päällä. Rungon piti olla kello
8.00 Jyväskylässä raiteella kolme, jossa aloitettiin valmistelu päivän
tilaisuuksia varten. Saimme rungon raiteelle, helpotuksesta huokaisten,
ei tarvittu apuveturia…. Päivän tilaisuuden pitäjät saapuivat paikalle.
Laiturille ilmestyi punainen matto, tervapatoja roihusi ja
mainostauluja. Sisälle kannettiin juomia, ruokaa ja erilaista
rekvisiittaa. Kello yhdeksän oli henkilökunnan ja päälliköiden yhteinen
tilaisuus, jossa kerrattiin päivän ohjelma ja tehtävät.
Kello
10 – 12 oli lehdistötilaisuus, jossa vieraat saivat aamupalaa, puheita
ja materiaaleja. Median edustajat lähtivät sen jälkeen tutustumaan
junaan esittelijöiden johdolla. Kollegan kanssa olimme ohjaamoissa
esittelemässä ja kertomassa junan tekniikasta, paljon oli
kiinnostuneita, ohjaamo oli jatkuvasti täynnä.
Kello
13 – 15 oli kutsuvierastilaisuus, johon osallistui yli 70 henkilöä. Se
oli luonteeltaan cocktailtilaisuus, jossa vieraat saivat ruokaa ja
juomaa. Ohjelmaa oli runsaasti, myös viulisti oli soittamassa. Taas
olimme omalta osaltamme esittelemässä ohjaamoja ja kertomassa
tekniikasta, erityisesti kallistusjärjestelmä kiinnosti kaikkia
osallistujia, olihan se silloin uusinta uutta. Itsellä ”takki” alkoi
olla aika tyhjä iltapäivällä, kolmen tunnin yöunien jälkeen. Silti oli
vielä jatkettava.
Kello
16 – 18 tuli vielä matkatoimistot hiukan kevyemmällä ohjelmalla. Siitä
sitten vielä selvittiin, sen jälkeen alkoi tavaroiden tyhjentäminen
junasta. Vihdoin illalla olimme työkaverin kanssa valmiina lähtemään
junan numerolla 200 kohti Tamperetta. Puolitehoisella ja erilaisia
vikoja päällä olleella rungolla saatiin päivä kuitenkin vietyä läpi. Ajo
Tampereelle sujui silmät jo harittaen, väsyneenä, perille päästiin,
onneksi joku kuljettaja oli hälytetty viemään rungon takaisin Ilmalaan,
me emme olisi enää jaksaneet.
Kaksikymmentä
vuotta sitten, tämä oli Pendoliinojen suurten toiveiden ja
suunnitelmien aikaa, VR todella yritti saada siitä lippulaivaa ja
palvelun uutta tasoa, sekä nopeutta…..Paljon oli erilaisia koulutuksia,
jolla yritettiin kohottaa imagoa, kuitenkin erilaiset ongelmat kaatoivat
Pendon maineen. Tampereella puhuttiin bussin tulosta ”nysse tulee”,
Pendon osalta se kuului ”josse tulee”.
Kuvassa
”Pendoliino” viinipullo, joka oli erityisesti tähän tilaisuuteen tehty,
mekin saimme sen lopuksi. En ole uskaltanut vieläkään avata sitä, jos
sitä nauttii osaako joku resetoida minut, jos satun tilttaan tai menen
lopulliseen häiriöön..akustot vaan auki..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti