Sr1 käyttöönotto ulkoliitännästä

 

Sr1:set ovat olleet seisontaraiteilla normaalisti ”vireessä” jo vuosikymmeniä. Muistaakseni 70-luvun lopulla alkoi valtakunnassa projekti, että varikoille rakennettiin näille seisontaraiteita, johon asennettiin sähkön syöttöasemia, tasaisin välein. Tarkoitus oli pitää Sr1 vetureita ulkoliitännässä niiden seisoessa käyttämättömänä. Yhdessä syöttöasemassa oli kahdelle veturille pitkät ja vahvat kaapelit. Tämä toimintatapa oli voimassa vain muutamia vuosia, sen jälkeen veturit ovat olleet normaalisti vireessä.
Veturin tullessa varikolle se usein ohjattiin hiekoituksen kautta näille seisontaraiteille. Pysäytettiin sopivaan kohtaan. Ajopöytä kytkimineen suljettiin ja avaimet otettiin mukaan. Käsijarru kiinni, konehuoneessa avattiin akkukytkin, kojetaulun johdonsuojat auki ja käännettiin vaihtokytkin ulkosyötön mahdollistamiseksi. Virroittiminen hanassa ollut maadoituskahva vietiin muuntajatilan katossa olevaan veturin maadoitusyksikköön, jossa kahvaa kääntämällä saatiin veturi maadoitettua. Sitten suljettiin paineilmakehikosta ”yösäiliön” hana, joka varastoi paineilmaa seuraavaa käyttöönottoa varten, jotta virroitin saadaan ylös ja pääkatkaisija kiinni. Sitten käytiin kytkemässä kaapeli veturin helman alla olevaan rasiaan ja varmistettiin veturissa kytkentä, sekä tarvittaessa ohjaamon lämmitys.
 
Avaimet vietiin tallipäivystäjälle. Sr1 ykkösessä on todella huono käsijarru. Kun veturit ovat normaalisti vireessä, paineilmajarru pitää veturin varmasti paikallaan käsijarrun lisäksi. Kun veturi laitetaan ”kylmäksi” paineilma vuotaa hiljakseen järjestelmistä, niin silloin käsijarru on enää pitämässä veturia paikallaan. Jos on kalteva raide, pitäisi laittaa ”pysäytyskenkä” pyörän eteen varmistamaan Sr1 veturin paikallaan pysymistä. Näin tehtiin esimerkiksi Perkiön varikon Sr1 seisontaraiteella aikanaan. Sr1:siä on ajoittain vuosien varrella "karkaillut" huonon käsijarrun vuoksi.
 
Käyttöönotto alkoi ulkoliitännän purulla. Konehuoneessa akkukytkin kiinni, johdonsuojat ja kytkin muuntaja-asentoon ulkovarauksesta. Puretaan maadoitus ja kahvalla valitaan käytettävä virroitin. Yösäliön hana auki ja tarkastetaan painemittarista, että painetta on riittävästi. Jos säiliö on tyhjentynyt, niin toisesta ohjaamosta on mahdollisuus käynnistää akkukäyttöinen pieni kompressori tuottamaan ilmaa virroittimen nostoon ja pääkatkaisijan kiinni ohjaukseen.
 
Tässä kohtaa tuli usein ongelmia, yösäiliö oli tyhjentynyt, pieni kompressori yritti tuottaa paineilmaa. Järjestelmässä, jos oli pienikin vuoto, ei kompressorin teho oikein riittänyt ja akutkin alkoivat hyytyä kompressorin pumpatessa pitkään. Sen näki selvästi käytävän valojen himmetessä ja tietysti mittareista. Jos akut hyytyivät, ne tarvitsivat tietysti latausta. Usein kävi niin, ettei veturia saatu vireeseen omin neuvoin, vaan siihen tarvittiin toinen veturi, josta syötettiin pääsäiliöjärjestelmään paineilmaa. Sitten saatiin virroitin ylös ja pääkatkaisijalla muuntajalle jännite. Sitten oli mahdollisuus käynnistää veturin oma pääsäiliöjärjestelmän kompressori. Toinen ongelma oli ohjaamoiden lämmitys, ulkoliitännällä sai vain seinäpatterit lämpiämään, eikä ne riittäneet pitämään lämpöä kovin korkealla kovilla pakkasilla.
Sattuipa siinä joskus vahinkoja kaapeleiden kanssa. Kerran olin Ilmalan varikolla ottamassa omaa veturia käyttöön, kun näin Sr1 parin lähtevän liikkeelle. Ensin näkyi kaapelien kiristyminen ja sitten kaatui syöttökeskus, siinä vaiheessa huomattiin se ohjaamossa ja pari pysähtyi. Ei Sr1:ssä ole mitään merkkivaloa tai ilmaisua, jos kaapeli on kiinni, se vaan täytyy muistaa ottaa irti.
 
 
Kuvissa Sr1 konehuoneen kojetaulut ja apukompressori
Piirroskuvassa protosarjan alkuperäinen taulu, jossa akkukytkin on vielä ”linkkumalli” ja johdonsuojat alkuperäisiä neuvostoliittolaisia bakeliittimalleja. Niiden käyttö oli välillä konstikasta, eivät oikein virittyneet helposti ja jos kyseinen johdonsuoja laukesi, niin vipu ei aina näyttänyt siltä, vaan oli vain hieman liikahtanut. Toisessa kuvassa on sitten seuraava malli, näitä kojetaulumalleja oli vuosikymmenten aikana monta erilaista, nykyinen taitaa olla jo neljäs tai viides erilainen. Kolmas kuva on pienestä apukompressorista Sr1:ssä.
 
Apukompressori


Protosarja 3001-3006

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti