Jarrujohdon katkeaminen Karkussa

 

Olin tulossa Raumalta Tampereelle Sr2 vetoisella tavarajunalla 1990-luvun lopulla. Tyhjiä vaunuja oli lähes 700 metriä veturin perässä. Talvi oli edelleen vahva, vaikka aurinko yritti pilkahdella veturin sivuikkunasta. Heinoon jälkeen ohitin Karkun kirkkoa, kallioleikkauksen kodalla huomasin jarrujohdon painemittarin viisarin lähteneen alaspäin. Huomasin junan jo jarruttavan ja otin vetovoiman pois. Suljin jarrujohdon syötön ”tiiveystesti” painikkeella ja jarrujohdonmittari alkoi lähetä nollaa, hätäjarrutus tapahtui koko junassa. Yritin tähystää peileistä, mitään poikkeavaa ei näkynyt. Juna pysähtyi ennen Karkun liikennepaikkaa olevan alamäkeen.

Ilmoitin Tampere – Pori kauko-ohjaajalle tilanteesta. Sitten aloin tutkia syytä vuotoon, kytkin syötön uudestaan, kiersin veturin, ei vuotoja, jarrujohdon vuoto oli junassa. Juna oli tosiaan 700 metriä pitkä ja lunta oli ratapenkalla yli puoli metriä, nyt oli mietittävä mitä otan mukaan, kun lähden hakemaan vuotokohtaa. Kovin montaa kertaa ei viitsi kahlata lumihangessa junan sivua edes takaisin, jos vuoto on peräpäässä, tulee äkkiä kilometrejä penkalla kävelyyn.

Soitin kaukolle, että lähden tarkastamaan junaa. Koska oli talvi ja lunta, en ollut varma veturin jarrutuskyvystä pitää juna paikallaan junan jarrujen irrottua alamäessä, en voinut jättää jarrujohtoon paineilman syöttöä päälle, se vaikeuttaa tietysti vuodon paikallistamista.

Otin konehuoneesta mukaan varajarruletkun, ison jakarin, ison kiintoavaimen ja jarrujohdon tiivisteitä. Laskeuduin alas veturista lumihankeen, vaikka minulla oli varrelliset talvikengät, lunta meni heti kenkien sisälle. Kun kävelee ratapenkkaa junan vieressä, joutuu kävelemään kaltevalla pinnalla, aika hankalaa tasapainoilua lumihangessa. Tarkastin vaunujen välissä olevia letkuliitoksia kahlatessani kohti junan peräpäätä. Sitten siinä puolen kilometrin paikkeilla huomasin vaunujen välissä olevien jarruletkujen auenneen. Todennäköisesti joku jääklimppi oli nostanut letkut irti toisistaan. Molemmista oli tiivisteet lentäneet pois, onneksi olin otaanut taskuun muutamia. Tiivisteet paikalle ja letkut kiinni, näin helposti asia tuli kuntoon, en tarvinnut näitä metrin pituisia avaimia ja uutta letkua, jotka olin kantanut mukana. Silti ne kannatti ottaa mukaan, jos olisi tarvinnut, olisi taas tarvinnut kahlata kilometri hakemaan niitä.

Palasin veturille, ilmoitin kaukolle valmiudestani jatkaa matkaa. Kengät, sukat ja housut märkiä, ohjaamoon lisää lämpöä ja kohti Tamperetta.

 

Tämä on vain yksi esimerkki, tilanteesta, jossa veturinkuljettaja joutuu lähtemään tarkastamaan junaa tai tekemään toimenpiteitä vaunustossa. Akseleiden laakerien lämpötilan mittaus on myös hyvin yleistä, rataverkon ilmaisimien antamat ”kuuma” hälytykset täytyy käydä tarkistamassa. Vaunujen jarrujen ongelmat aiheuttavat joskus myös toimenpiteitä. Tämä ammatti on usein hyvin erilaisissa tilanteissa ”selviytymistä” yksin, joihin ei ole aina valmiita ohjeita. Usein ne sattuvat vielä pimeässä, pakkasella, metsätaipaleella, umpihangessa…onneksi niitä ei satu kovin usein. 

 

Sr2 3212 ei liity tapaukseen