 |
| Dr12 veturin konehuoneen laitetaulu |
Olin 27.12.1978 Tampereen Perkiön moottorihuollossa ”pikkukuumana” työkierron veturinkuljettaja Maakasen kanssa. Hän oli minulle jo lapsuudesta tuttu persoona ”Myrrän paroni”(asui Myrrän seisakkeen vieressä Suoniemellä). Hän oli tunnettu rikkaasta puhetavastaan, jossa runsaat kirosanat myös vahvistivat tunnelmaa. Silti hän oli hyväntahtoinen ja mukava persoona. Tässä tarinassa kuvailen pientä työtapahtumaa moottorihuollossa, jossa tarkoitus oli laittaa pari Hurua lämmöiltä käymään tulevia tehtäviä varten. En tietysti tarkkaan enää muista noiden työvuorojen tapahtumia, näin se työ kuitenkin tehtiin..
Lumi narskuu jalkojen alla Perkiön varikon eteläpuolella, kun lähestymme huoltokuljettaja Maakasen kanssa hämärässä kahta Dr12 veturia. Tarkoitus oli laittaa ne käyttökuntoon käymään, kun ovat kohta lähdössä työntekoon linjalle. Pienet höyrypilvet pihisevät vetureiden päissä ja välissä. Käyn sulkemassa varikon höyrynkehittimestä tulevan höyryletkun syötön kammella kiinni syöttökaivosta. Kävelen vetureiden toiseen päähän ja avaan varovasti vapaan höyryletkun hanan, hieman vettä enää tippuu putken päästä, höyryntulo on loppunut. Huoltokuljettaja käy irrottamassa syöttöletkun, kelaa sen mutkalle ja huutaa: ”Perkele, laita sää se toinen käyttökuntoon” mennessään toiseen veturiin.
Kiipeän veturiin, kytken varavalot päälle ja menen taskulampun kanssa konehuoneen mittaritilaan. Hämärässä pujottelen generaattorin takana ylhäällä olevan mittaritilan luokse. Taskulampun avustamana näen suuren akuston varausmittarin vielä näyttävän hieman varausta. Käännän varauskytkimen ja varauksen pääkytkimen nollaan. Käännän apupiirien jännitemittarin neliasentoisen kytkimen asennosta ulkovaraus (3), asentoon yksi, apugeneraattorin jännite. Samassa taulussa käännän vielä esilämmityspumppujen ohjauskytkimen nollaan. Konehuoneessa hyrisevät pää- ja sivukierron pumput hiljenevät, jotka kierrättivät jäähdytysnestettä höyryesilämmittimissä.
Menen kakkosohjaamoon, käynnistän takaseinän kytkimellä muuttajan nokan etukomerosta, joka tekee paristojännitteestä 220 V ohjausjännitettä 110 V, jonka tarkistan yllä olevasta mittarista. Tarkistan polttoainepumpun käyttökytkimen asennon, että se on asennossa apugeneraattorista. Istun kuljettajan tuolille, käännän suuntakahvan asentoon ”käynnistysvalmis” ja kytken ohjausvirrat kytkimellä päälle. Sitten käynnistän kompressorin kytkimellä asentoon ”automaattiohjaus”, konehuoneesta alkaa kuulua kaksisylinterisen sähkömoottorikäyttöisen puksutus. Jäähdytysnesteen lämpö huitelee reilussa 50 asteessa. Koska paineet ovat vielä nollassa, nyt on aikaa mennä ulos ottamaan latauskaapelit irti ja kelata ne telineisiin, niin eivät unohdu kiinni. Takaisin kierrän toisen ohjaamon kautta ja tarkistan jäähdytysnesteen määrän isosta viisarimittarista, aika täynnä näyttää olevan (1000 l)
Takaisin ajo-ohjaamoon, jossa vien suoratoimijarrun jarrutusasentoon, avasin itsetoimijarrun lukituksen ja vein jarrukahvan ajoasentoon. Jarrusylinteripaineet nousivat 3.8 bar ja jarrujohdon paine 5 bar, pääsäiliönpaine jatkoi vielä nousemistaan kompressorin pumpatessa. Painoin päämoottorin esivoitelun painonappia, konehuoneesta alkoi kuulia pumpun surraus. Seurasin ohjaamon öljynpaineen mittaria, kun se saavutti yhden bar:in paineen, lopetin esivoitelun. Sammutin kompressorin, kun pääsäiliössä oli reilut kuusi bar:ia, että se ei veisi sähköä akustosta käynnistyksen aikana. Vein käynnistysvivun käynnistysasentoon, paineilmaohjattu käynnistyskontaktori kolahti konehuoneessa, generaattori muuttui sähkökytkentöjen avulla starttimoottoriksi ja alkoi pyörittää MAN:nia suuren akuston voimalla. Kolkoti, kolkoti, brum, brum alkoi MAN kerätä kierroksia, kun tehoratin keskellä oleva kierroslukumittari alkoi näyttämään 600 r/min ja öljynpainemittari 4 bar, helläsin irti käynnistyskahvasta. Konehuoneessa ryske oli tasaantunut murinaksi, kytkin kompressorin uudestaan käymään. Apugeneraattorin alkaessa syöttää, alkoivat ratamoottorituulettimet pyöriä puoliteholla, polttoainepumppu alkoi nostaa polttoainetta 4000 litran tankista yläsäiliöön ja jäähdytysjärjestelmän tuuletinkin sai myös syöttönsä. Lähdin ohjaamosta konehuoneen kautta, katsoin MAN:nin mittaritaulun näyttämät, kiersin rakosuodattimia, tarkistin molempien puolien käytävät ja menin toisen ohjaamon kautta ulos. Siellä Maakanen jo odotti, kerroin käynnistämäni veturin olevan kunnossa. ”Saatanan hyvä”, totesi Pena. Lähdimme kävelemään takaisin moottorihuollon lipalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti