Tulin
matkustajajunalla Helsingistä Tampereelle 1990- luvulla. Veturina oli
Sr1 ja siniset vaunut perässä. Vähän ennen Turenkia kaasureleen
merkkivalo syttyi kojepöydässä. Se ilmaisee, että päämuuntajan
öljytilaan muodostuu kaasua jonkun ongelman vuoksi, ensimmäisessä
vaiheessa se vain ilmaisee asian. Vähän Turengin jälkeen veturin
pääkatkaisija aukesi, joka oli toinen vaihe kaasureleen toiminnassa,
jossa se turvaa muuntajan jännitteen katkaisulla, eli kaasua oli
muodostunut lisää. Vauhtia oli onneksi sen aikainen maksimi 140 km/h ja
paineilmaa oli vielä säiliöt täynnä.
Ilmoitin
asiasta Hämeenlinnan junasuorittajalle ja konduktöörille, arvelin
pääseväni rullaamalla Hämeenlinnaan asti. Juna rullasi onneksi laituriin
saakka. Ohjeissa sanotaan, että pitää mennä tarkastamaan päämuuntajan
öljyn määrä, niin menin ykköskäytävää muuntajan kohdalle, haju oli
kuitenkin outo jo käytävässä, avasin luukun ja totesin, että öljyn
mittalasi oli tyhjä, johonkin öljyä oli kadonnut. Jos öljyä olisi ollut,
minulla olisi ollut mahdollisuus ilmata järjestelmää, nyt ei
kannattanut edes yrittää. Johonkin öljyä on siis hukkunut, lähdin ulos
katsomaan veturin alustaa. Öljyvuoto olikin heti näkyvissä, muuntajan
kohdalla veturin helman alla on muuntajaöljyn jäähdytyskennot, jossa
näkyi olevan reikä ja muuntajaöljyä valui suoraan kiskolle. Juoksujalkaa
takaisin ohjaamoon tilamaan palokuntaa junasuorittajan kautta.
Palokunta
tuli laiturille kalustonsa kanssa ja toi astioita sekä turvetta, jolla
kerättiin öljyä. Sillä aikaa alettiin miettiä, mistä saadaan ehjä veturi
keulalle. ”Kelajuna” odotti Sr1 parilla Hämeenlinnassa, siitä
päätettiin purkaa pari, josta toisen veturin sain vetäjäksi junaani.
Parin purku, siirtäminen oman junan eteen, rikkinäisen veturin
hinauskuntoon saattaminen ja jarrujenkoettelu työllistivät minua pitkän
aikaa, sitä harvinaista ”VR hikeä” pukkasi aika lailla. Sillä aikaa
palokunta oli kerännyt öljyä, jonka tulo oli loppunut kennosta.
Tunti
siinä aikaa kaikkiaan kului ja seuraava juna oli jo odottamassa perässä
Tampereen suuntaan. Vihdoin pääsimme lähtemään, matkustajat olivat
tietysti jo hermona viivästyksestä. Myöhemmin kuulin, että muuntajaöljyä
oli kuitenkin vielä alkanut valumaan kiskolle, koska palokunta otti
talteen vain kennosta valuvan öljyn. Rasvasin kuulemma toisen kiskon
Tampereelle asti, muuntajaöljy ei onneksi ole kovin hyvä voiteluaine..
Kuvassa
on Sr1 päämuuntaja. Se painaa 4200 kg ja öljyä on 1000 kg. Kuva on otettu Hyvinkään konepajalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti