Tämä tarina on historiaa rataosan ja juurikasjunien osalta. Juurikasjunat ovat kulkeneet syksyisin rataverkollamme ainakin runsaan sadan vuoden ajan. Jo vuonna 1920 oli lehdistössä mainintoja juurikasjunista Salon sokeritehtaalle. Juurikkaat kulkivat vaunuissa aina pohjanmaalta asti moniin sokeritehtaisiin, esimerkiksi Turenkiin. Juurikkaan viljelyn vähennyttyä tehtaita suljettiin. Viimeinen sokeritehdas, johon ”jurttijunat” kulkivat, oli Säkylän sokeritehdas. Vuonna 2009 kulkivat viimeiset junat kyseille tehtaalle Tampere-Rauma radalta. Kiukaisista haarautui rata Kauttuan kautta Säkylään.
Kiukainen–Kauttua-radan rakennuspäätös tehtiin vuonna 1910, ja se tuli silloin valmistuttuaan Rauma-Peipohja tapaan Rauman kaupungin omistukseen, joka myös kustansi sille osoitetun kaluston. Kauttuan asemalta jatkui myös satamarata Pyhäjärven rantaan. Junaliikenne 14 kilometriä pitkällä radalla alkoi 1. helmikuuta 1913. Radalla oli myös henkilöliikennettä vuoteen 1953 saakka. Radat siirtyivät Valtiorautateiden omistukseen vuonna 1950. Tavaraliikennettä Kauttualle kulki ainakin vielä 1980-luvun alussa. Tavarajunalla tuli aika monta reissua käytyä Tampereelta Kauttualle juurikasjunien lisäksi.
Vuonna 1952–1953 rakennettiin seitsemän kilometrin pituinen rataosuus Kauttualta Säkylään Lännen Sokerin uudelle sokeritehtaalle. Sokeritehdas otettiin käyttöön 6. lokakuuta 1953 ja jo ensimmäisenä syksynä sinne saapui rataa pitkin 1 000 vaunulastia sokerijuurikasta. Viimeiset junat kulkivat syksyllä 2009, eli reilut 50-vuotta ”jurttirallia”. Viimeiset 30-40 vuotta ne kulkivat Dv12 vetureilla, yleensä parilla. Vaunuina muistan alkuun olleen lisälaidallisia Hk-vaunuja kukkurallaan juurikkaita, loppu vuosikymmeninä Fat ja Ohn vaunuja.
Juurikasjunat työllistivät rautateiden väkeä runsaasti syksyisin, vaunustoja kulki rataverkolla eri liikennepaikoille lastattavaksi syksyisin useamman kuukauden ajan. Ne olivat myös veturimiesten työtunneissa huomattava lisäys, usein ne aiheuttavat työpiikkejä, joihin oli vaikea saada miehistöjä koottua. Nämä junat olivat myös minulle tutuksi tulleita junia. Pääsääntöisesti Seinäjoki-Turenki ja Tampere-Säkylä välillä kulkeneet junat. Ne olivat usein pitkiä yötyövuoroja, josta tuli 10-13 tuntia, jossa ei ollut paljon ruokataukoja. Omat eväät olivat ainoa mahdollisuus ruokailla, onneksi ne pitkät yöt kuitenkin ajettiin kahdella miehellä.
Tein viimeisen juurikasjuna reissun Säkylään 1.12.2006. Tämä oli oikea päivätyövuoro, jossa aloitus oli 7.41. Vetureina olivat Reeverit 2709 ja 2719, junan numero 3741, jonka lähtöaika Viinikasta oli 8.55. Junalla oli painoa 1636 tonnia, pituus oli 442 metriä ja akseleita 80. Junan tuloaika Kiukaisiin oli 11.12. Siellä oli odottamassa Porista tullut konduktööri, jonka kanssa veturi kierrätettiin junan toiseen päähän. Vielä ennen kauko-ohjausta 1980-luvulla Kiukaisissa oli junasuorittaja, joka teki nämä toimenpiteet. Jarrujenkoettelu ja vaihteen kääntö Kauttuan suuntaan, jonne oli 12 kilometriä. Sitten olin valmiina ajelemaan rauhallisesti maksimissaan 30 km/h tätä jo huonokuntoista rataa kohti Kauttuan ratapihaa. Rata kulki läpi peltoaukeiden ja metsäsaarekkeiden lomitse. Pari kilometriä ennen Kauttuan asemaa oli useampi hankala tasoristeys ja tiheää asutusta, jossa sai olla tarkkana rataa ylittävien kulkijoiden mennessä huolettomasti ylitse. He eivät muistaneet tarkkailla syksyistä juurikasjunaa. Monille tuli kiperiä tilanteita ja sydämen tykytyksiä, kuten myös veturinkuljettajille. Ensin alamäki ja tiukka nousu Kauttuan ratapihalle, jota ennen oli vaihde radalle Säkylän sokeritehtaalle. Juna jouduttiin kuitenkin ajamaan ensin ratapihalle, koska vaihde tehtaalle oli vain sieltä suunnasta ja taas jouduttiin kiertämään veturit toiseen päähän junaa.
Veturien ja junan ollessa valmiina eteenpäin, meni konduktööri kääntämään vaihteen ja laittamaan tasoristeyksen hälytykset päälle. Sokeritehtaalle oli vielä matkaa noin seitsemän kilometriä. Raiteet olivat loppuvuosina todella huonokuntoiset, ”heikot mutkaiset narut”. Mielellään ajoi hieman hiljempää, kuin oli sallittu. Tehtaalle saavuttua veturit kierretään taas toiseen päähän junaa. Sen jälkeen alkaa junan punnitus, vaaka oli vanha, jossa voi punnita vain akseli tai teli kerrallaan. Teli kerrallaan tämän 20 vaunuisen letkan punnituksia on 40 kertaa. Kahdella veturilla siirrettäessä tätä vaunustoa, konduktööri kertoo radiopuhelimen välityksellä tarkat mitat, milloin kukin teli on vakaalla punnittavana. Muutamien metrien siirto tarkasti 442 metrisellä junalla, jossa oli löysiä vaunun välejä, oli vaativaa. Lisäksi sokeritehtaan raide oli ”köyryselkä” profiililtaan, siksi oli välillä hankalaa osua vaakalle sentilleen, teli kohdalleen. Lopuksi vaunusto siirretään purkupaikan lähelle. Sokeritehtaalla oli Tka6 ratakuorma-auto, jolla he hoitelivat vaunuja purkupaikalle.
Sitten täytyi koota tyhjät takaisin lähtevät vaunut junaksi. Jarrujenkoettelu, saman mittainen vaunusto, tyhjänä painoa oli 626 tonnia. Takaisin kohti Kauttuan asemaa, siellä taas vetureiden kierto toiseen päähän. Kauttualta kohti Kiukaista, ”ässälle” asti lupa. Vielä 1980-luvulla, ennen Kiukaista Kauttuan suunnasta oli ensin esiopastin ja pääopastin, kauko-ohjauksen myötä nekin poistuivat. Kiukaisissa lupa raiteelle yksi, vetureiden kierrätys, jarrujenkoettelu ja kohti Tamperetta numerolla 3742 kello 16.45. Tampereelle tulo 19.15. Kaksitoista tuntia töitä tuli tuosta ”jurttijunasta” Säkylään. Se oli minun viimeinen kertani Säkylän-Kauttuan raiteistoilla ja jurttijunan puikoissa.
Kuvat: Juurikkaan lastausta Vammalassa. Sastamalan seudun museon kuvakokoelma. Toinen kuva Ari-Pekka Lanne, juurikasjuna vuonna 2006 Kauttualla, linkki vaunut.org. Vaihde Säkylän sokeritehtaan suuntaan. Kolmas kuva kartta, Kokemäki-Rauma radalta haaraantui Kiukaisista rata Kauttuan kautta Säkylän sokeritehtaalle.
 |
| Kokemäki-Rauma radalta haarautunut Kiukainen-Kauttua-Säkylän sokeritehdas ratalinjaus |
 |
| Sokerijuurikkaan lastausta Vammalassa. Sastamalan seudun museon kuvakoelma |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti